Teippi

Mä istun alas, olohuoneen sohvalle. Pöydällä mun edessä on kamera, TriX400 120-rullafilmi, rullallinen mustaa erkkaa ja sakset. Otan kameran käteeni, hitaasti alan poistamaan teippejä sen saumoista, ensin vaakasaumat, sen jälkeen pystysaumat. Varon ettei takakansi pääse luiskahtamaan paikoiltaan liian aikaisin. Avaan kannen lukitukset hellästi ja pidän huolen siitä ettei sisällä oleva, rullallinen taidetta pääse löystymään. Paperin pitää pysyä tiukalla ettei valonsäteet pääse turmelemaan hetkiä joita olen ikuistanut.

Lipasen rullan sulkevaa paperiteippiä, siitä jää kieleen aavistuksen makea maku. Lasken rullan rauhallisesti pöydälle, tuon rullan jossa ikuisuus yhtyy taiteeseen, tuon rullan johon olen sieluni veret laskenut. Tunne on levollinen mutta odottava. Otan tyhjän puolan käteeni ja avaan uuden filmipaketin. Revin muovin hampaillani, sylkäisten irtopalan pois suustani. Hellästi syötän suojapaperin pään tyhjälle puolalle, tarkistan että se tulee suoraan, pyöräytän pari kierrosta ja asetan puolat kameran sisuksiin, siellä sisällä kuvat maailmasta syntyvät. Pyöräytän pari kierrosta kelausnupista... löysät pois. Filmi kiristyy, se valmistautuu tulevaan ollen herkkänä ja haavoittuvana. Filmi aavistaa, se tuntee.

Laitan kannen paikoilleen. Suljen lukitukset, filmi tuntee jo olonsa turvallisemmaksi, kuitenkin samalla tajuten vielä heikkoutensa. Yksikin liike harhaan, kansi auki, rulla latiialle, ja sen elämä olis päätynyt roskikseen. Arvottomana epäonnisena se olisi heitetty pois ja unohdettu. Ei, pitää olla tarkkana. Otan teipin ja asetan sen pään ensimmäiselle saumalle. Teippi juoksee sormieni välistä, se sulkee viimeisen mahdollisuuden valolta raiskata filmi. Teippaan ensin pystysaumat että lukitukset pitää. Siirryn vaakasaumoihin, leikkaan sopivat pätkät erkasta, valon vihollisesta.

Saumat tiivistän lopuksi peukalolla, oloni on yhtä ikuisuuden kanssa, mun on hyvä olla. Nyt filmikin saan huokaista, se on nyt suojassa. Nyt hän voi valmistautua ikuisuutta varten. Sankartekoja varten jotka muistetaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin, filmi tietää että hänen kohtalonaan on ikuisuus, maine ja kunnia. Filmi hengittää ja odottaa, hän odottaa että hallitut valonsäteet hivelevät hänen herkkää pintaansa luoden jotain kaunista... Filmi hengittää...