Liikenteestä...

Mikäköhän perkele siinä on että ihmiset ei osaa liikkua. Tämä on ollu poikkeuksellisen riskialttiin olonen viikko. Maanantaina, heti viikon aluksi yritti joku pissaliisa päästä hengestään polkupyörällä. Meikäläinen lipui aamulla hitaasti ja arvokkaasti torin vartta pitkin Tsitroen merkkisellä kulkupelilläni, kun tämä mielipuolinen raivohullu sotkee pimeällä jopollaan suoraan torilta meikäläisen eteen. Teini-Leenan onneksi Tsitroenin ohjaksissa oli Jaska, tuo cobran reflekseillä varustettu armoton läpsy-kuningas. Sekunnin tuhannesosassa, lähes vaistonomaisesti survaisin jarrupolkimen lähes lattiasta läpi ja estin täpärästi tuon pikkupirkon leviämisen pitkin konepeltiä jopoineen…

Noh… seuraavana kokeili onneaan just äsken joku perkeleen puolisokea toropainen uudenkarhealla fordillaan. Urvelo lähti väkisin tulemaan eteen kolmion takaa juuri kun minä, Jaska, ajelen rauhassa risteysalueelle, vilkku kytkettynä päälle hyvissä ajoin. Jälleen kerran jalka toimi ja renkaat kirskahtivat abs:ssän huutaessa kuolemaa, törmäys vältettiin noin 20 sentillä. Uuvatti huomasi tietty minut sitten ja päätti vielä sammuttaa autonsa paniikissa keskelle risteystä luoden samalla katsetta meikäläisen suuntaan. No minä, eli Jaska, vastasin katseeseen Isällisellä pään pudistuksella, jonka jälkeen tämä maanteiden ritari käynnisti auton ja päätti peruttaa pois edestäni… Ei tullut nelisilmäiselle urvelolle sitten mieleen katsoa peruutuspeiliin. Eikös sinne taakse ollut sitten jo valunut seuraava neropatti joka nyt soittaa hulluna torvea peruuttavalle Toropaiselle ettei tämä tunkisi peräkoukkuaan etumaskista lävitte…

En mitenkään haluaisi korostaa omaa osuuttani näiden aksidenttien välttämisessä, mutta tosiasia on että nämä arjen sankarit olisivat kokeilleet onneaan jonkun muun kuin minun kanssani, olisi tämän viikon saldo ollut yksi pissaliisa konepellillä ja Toropaisen uusi fordi täysin paskana.

Piti hiukan purkaa ja avautua ju nou?