Ajatuksissa alkaa heräämään tulevat seikkailut itämailla. Eksoottiset tuoksut, maukas ruoka, iloiset alkuasukkaat jotka ottavat sinut vastaan rauhassa, ja ennenkaikkea tulevat suuret löydöt jotka jäävät elämään jälkipolville. Retkikuntamme ensimmäinen päämäärä on suuren suuri metropoli, "enkelten" kaupunki. Sieltä on tarkoitus hankkia varusteet matkalle kohti rannikkoa, kohti vettä. Hankimme tarvittavat vaatteet tropiikin kuumaan ja kosteaan ilmanalaan, joka saattaisi olla tavalliselle kansalaiselle jopa ahdistavaa, mutta tottuneena tutkimusmatkailijana en koe kuumuutta ongelmaksi, se on pikemminkin ystävä maailmaa nähneille nivelilleni.
Varustetäydennyksen jälkeen siirrymme rannikolle, en vielä tiedä tarkalleen minne. Määränpäänä on tuntematon ja edessä on seikkailu iloineen ja yllätyksineen, unohtamatta kuitenkaan mutkien takana vaanivia vaaroja ja jännityksen paikkoja.
Olen yritänyt keksiä majoitusta retkikunnalle tuosta metropolista... Telttamajoitus ei kuulemma ole hyvä... vaihtoehtoja tuntuu olevan liikaa... jätän tämän luultavasti viimehetkeen ja luotan intuitioon ja vaistoon. Luotan ja odotan, tie kyllä selkeytyy sen lähentyessä. Aivan kuin selkeytyy usvassa kohti tuleva ranta sen lähestyessä.
Nietosten keskeltä: Tutkimusmatkailija "leukaparta"
Kierrätyskeskus
1 päivä sitten
Tekstit
2 kommenttia:
Mä kans luotan intuitioon. Jokainen aamu ja etappi on hyppy tuntemattomaan, matkalla määränpäähän. Belfast, Antrim, Bushmillsin panimo, Donegal ja Dublin........siinä muutama
Joo, mä en ymmärrä niitä ku kaikki suunnitelmat pitää olla aikatauluineen jo lähtiessä. Mitäs helvetin lomaa se sellainen on?
Kyl me on aina menty aika vapaasti lomilla, eikä lapset oo ollu sille esteenä, ne kyl sopeutuu.
Lähetä kommentti