sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Tiedote

Jokaiselle on olemassa pieni pala taivasta, hetkittäin. Mä olen nyt omassani hetken. Missä on kiire ja missä on töykeät, hymyilemättövät kasvot? Olen siinä hetkessä kun aijankulu unohtuu, päivät muuttuvat palloksi jossa ei ole lainkaan kiintopisteitä.

Kaivan hiekkaa jalkojeni alla ja siemaisen kylmää olutta, en tunne pahaa mieltä enkä surua, en tiedä tällä hetkelle edes mitä ne sanat tarkoittavat.

Ei kommentteja: