Mies ja meri

Mies, rauta ja meri. Ne kulkevat yhdessä läpi tyrskyjen. Pelottomina ja urhoollisina kuin Kolumbus aikoinaan, päämääränään suuri ja tuntematon. Merellä on sankartarinat syntyneet, mut koettu myös turmiot. Nyt tässä hetkessä on mä ja laiva, suuri ja vakaa, samalla kuitenkin herkkä kuin vasta lentoon lähtenyt perhonen. Diiselin katku tulee nenään, lokki huutaa, mä olen tullut kotiin. Esi-isät, olkaa taas kerran armollisia ja antakaa matkani kulkea... Älkäät mua hyljätkö.