Aika

Päivät, viikot, kuukaudet, vuodet... Muistaako kukaan kun muksuna odotti Joulua? kuukausi tuntui vielä ikuisuudelta. Viikkokin oli vielä pitkä aika, puhumattakaan viimeisistä päivistä ja tunneista. Odottavan aika oli pitkä ja loputtoman oloinen mutkitteleva viiva. Mitä lähemmäs odotuksen hetki tuli sitä hitaammin aika mateli.

Toisin on nykyään, aika on loputon, ohijuokseva massa. Sieltä massasta muistaa jälkeenpäin pieniä hetkiä. Niitäkään ei huomaa tapahtumahetkellä, vaan ne näkee vasta niiden juostua ohi. Edelleen odottavalla on aika, mutta se aika ei matele tullessaan lähemmäs päämääräänsä, vaan nyt odotus ottaa loppurutistuksen ja kiihdyttää maalia kohti niin että hirvittää. Mitä kukin sitten odottaa? Toivottavasti jokaisella on jokin asia tai haaveen palanen joka odottaa huomisen toisella puolella.