Siitä se sitten lähtee... Vielä hän näyttää pieneltä ja surulliselta, hylätyltä rauniolta. Siksi hän onkin juuri minua varten, kaksi hyljättyä ovat löytäneet toisensa ja yhdessä me rakennamme huomisen toisillemme. Yhdessä saavutamme luottamuksen jolla kierrämme karikot ja myrskyt jotka meitä elmässä vaanivat. Joskus saatamme eksyä ja joutua pahojen tuulten vietäviksi, mutta niistä tuulista purjehdimme yhdessä läpi. Luottaen toisiimme ja uskoen kykyihimme.
Ei tule niin suurta aaltoa että se kylkemme murtaisi eikä tule niin suurta tuulta että se meidät kumoon kaataisi. Tevetuloa kotiin Isin pikkuinen!
5 kommenttia:
Herkkää, kohtasitte viimein ja löysitte toisenne.....
Meri-ihmisenä vain ymmärtää sua vaikka lutka oletkin...
Jaska, lennä kauas pois, kauas täältä. Jooko ?
Aika vitun hyökkäävä sävy kommentoinneissasi taas? Siitä hyvästä heilautan sinulle bannia. MMMmmmmhhh...
Jaska, kiidä, kiidä ulapalle kauas täältä ja vedä tappi pois, lutka.
Nokku.... olento joka on olemassa vain minun armostani.
Lähetä kommentti