maanantai 15. syyskuuta 2008

Raimo

Raimo nojaa seinää ja sytyttää röökin. Hän nostaa kaulukset ylös ja korjaa lierihattunsa asentoa. Vesi tippuu hatun reunasta alas. Sade kastelee kaupunkia, tuota kurjaa kaupunkia johon Raimo tuli seuratessaan Margettaa. Margetan aviomies palkkasi hänet varjostamaan vaimoaan epäillessään tällä olevan suhde paikallisen k-kauppiaan kanssa. Raimo on yksityisetsivä, tai salapoliisi niikuin hän itseään kutsuu.

Salapoliisi... vitut, koira mä olen, Raimo miettii sateen tunkeutuessa kauluksesta paidan alle. Kukaan täysjärkinen ei seisoisi sateessa muutaman satasen tähden, mutta ei mulla ole paljon vaihtoehtojakaan. Ulosottoviranomaiset niskassa, 8 vuoden elatusmaksut ja sitä ennen laman aiheuttama toiminimen konkurssi jossa meni sekä vaimo että talous. Siitä ei enää päässsyt jaloilleen normaalilla työnteolla. Hetken hän jaksoi palkkalaisena mutta vittumaiset pomot ja palkan ulosmittaus ei jättänyt paljon muuta ku paskanmaun suuhun ja helvetillisen krapulan maanantaisin.

Pimeisiin hommiin Raimo ajautui enonsa Ekin kautta. Ensin hän teki muutamia rakennushommia pimeänä Ekin kaverin rakennusfirmassa, josta pikkuhiljaa ajautui muihin hommiin. Ensimmäisen salapoliisin keikkansa raimo teki kun rakennusliikkeen omista käski pitää silmällä virolaista muurarikaksikkoa jota omistaja epäili tarvikkeittensa diilaamisesta etelänaapuriin. Oikeuteen juttu ei koskaan mennyt mutta eipä virolaiskaksikkokaan suomen maalla enää muurannut, eikä liioin muuallakaan.

Auto kaartaa talon pihaan. Ulos astuu kukapa muu kuin k-kauppias Salmela. Raimo herättelee aistejaan horkasta johon 45 minuutin sateessa seisoskelu on johtanut. Flunssakin tulee aivan varmasti perkele, Raimo miettii tumpatessaa röökin märkään maahan. Nielussa tuntuu jo karheus ja nenä on tukossa. Nyt ei auta murehtia niitä vaan on pysyttävä skarppina. Tässä on nyt tili kyseessä ja jos kaikki menee putkeen jää tämä paskakaupunki taakse jo ennen kello yhdeksää, ehdin kotiin vielä ennen kun kybän úutiset alkaa. Salmela kävelee ovelle, koputtaa kolmasti, ovi aukeaa ja kukapas muu siellä kuin Margetta. Raimo nostaa kameran silmilleen, tarkentaa nopeasti ja tallentaa kauppiaan ja margetan suudelman... Typerykset, olisivat odottaneet edes sisälle asti, miettii Raimo antaessaan sulkimen laulaa ja polttaa filmille noiden kahden piruparan haureuden hetket...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mitähän tässä oikein tapahtuu? Alat dekkaria kirjoittamaan? Hyvä alku!