Saab

Renkaat ulvahtavat hennosti kun Raimon 91-vuosimallin Saab ysisatanen kurvaa yön pimeydessä taloyhtiön parkkipoikalle. Hän ohjaa ratsunsa sähköpaikalle 29, paikan Raimo sai ensin pysäköityään kolme vuotta kadun varteen. Paikka vapautui seiskakerroksen Håglundin papan kuoltua, ja kun kuolinpesä suostui vihdoin sen Raimolle vuokraamaan. Äijä-Håglundilla ei ollut edes autoa mutta ihan puhtaasti vittuillakseen ei paikkaa Raimolle vuokrannut. Ei sen puoleen pistokkeesta enää Raimolle mitään hyötyäkään ollut, silla ysisatasen lohkolämmitin sanoi sopimuksen irti viime tammikuussa, hyvä ettei koko ratsu palanut kun vastus teki oikosulun. Uutta lämmitintä ei vaan ollut tullut laitettua rahapulassa ja kiirekin mukamas aina oli. No pääasia että ei tarvinnut enää kävellä kadunvarresta 500 metrin matkaa kaupunkin omistamalle 7 kerroksiselle vuokra-asuntohelvetille, joka oli siis "koti".

Ysisatasen ovi aukeaa, ulos pöllähtää vankka savupilvi, joka syntyi 150 kilometrin ajon aikana Camel merkkisistä laatusavukkeista. Tupakkaa palaa nykyään ihan liikaa, mietti Raimo mielessään tumpatessaan savukkeen tuhkakuppiin ennen autosta nousemistaan. Camelia Raimolla paloi vahvasti kolmatta askia vuorokaudessa. Pitkälti siitä johtuen hänellä oli usein flunssaa ja muita hengitysoireita, kuten 4 aikaan aamuyöstä naapuritkin herättävä tupakkayskä. Mut minkäs teet, lopetusyrityksiä oli Raimolla takanaan useinta mutta koskaan ne ei kestänyt viikkoa pidempään kun ei koskaan ollut omasta mielestään halunnut lopettaa. Nikotiinipurkat oli Hänen mielestään homojen hommaa ja heikkomielisten apukeinoja, jos hän haluaisi lopettaa tosissaan, sen tekisi yksin. Yksin niinkuin oli miehen kohtalona olla. Hän ei kaipaisi apua muilta eikä keinotekoisista purukumeista. Purukumit sitä paitsi kuivattivat suuta ja lisäsivät hammaskiveä, sekin oli hyvä syy siis jättää purkat kaupan hyllyille ja heikkomielisten nassutettavaksi...