Sauna

Sunnuntai-iltapäivä, hieman uskainen ja kolkko. Sopiva hetki saunalle joka on seissyt sijoillaan ainakin 200 vuotta. Pikainen soitto ja kyyti on selvä. Teijon kyläsauna on rakennettu joskus todella kauan sitten.

Kirjailija Kai Linnilä on muotoillut seuraavaa:
”Kyläsauna on rakennuksena luultavasti yli 220 vuotta vanha. Puron varrella ja aika lähellä merivettä pytinki oli ensin sata vuotta pyykkitupana, ja toisen vuosisadan se on palvellut saunana. Paksut kiviseinät hautovat pehmeän löylyn. Muurien lämmössä on eri lailla ikiaikainen olo kuin hirsiseinien sisässä.

Mielestäni hän on osunut melko lähelle. Hiaman vajaat metrin paksuiset seinät jakavat lämmön tasaisesti neljälle eri laudekerrokselle. Toisin kuin perinteisessä saunassa, jossa ainoa toimiva paikka on ylälaude, täällä voit istua halusi mukaan miedompaan löylyyn tai pikalämpöön ylimmälle lauteelle. Ylhäällä löyly ei ole liian terävä, vaan pehmeä, kuuma henki joka kutittelee väsynyttä nahkaa herättäen sen eloon. Alempana pehmeä tasainen massa laskeutuu hennosti jokaiselle, joka on työllään tämän sunnuntain lepohetken ansainnut.

Pihalla on virtaava puro joka ei jäädy talvellakaan. Muutama askel ovelta ja olet tuon virtaavan lähteen äärellä jossa löylyn lämpö on nopeasti karkoitettavissa. Muutama penkki kutsuu vilvoittelijaa istumaan. Harvat sanat vaihtuvat hitaasti -Mukava ilta... - Joo, sais vaan lumi tulla... Sanat jäävät roikkumaan ilmaan.

Saunominen loppuu luonnollisestikin kylmässä vedessä käyntiin. Tämä toimenpide takaa lämpimän olon koko loppuillaksi. Raukeana, satavuotisten löylyjen jälkeen mieli on ehyt kokonaisuus. Kiire on pesty pois ja pahat ajatukset ja teot kylvetty alajuoksuun. Kyllä näin on ihmisen lapsen hyvä olla. Puhtaana synneistä ja raikkaana uuteen nousuun.