kuiskaus

Voima minusta on imettu kauas pois, se on lentänyt auringon toiselle puolelle enkä tiedä palaako se koskaan. Kaiken mitä olen tehnyt tunnen ohuena kuiskauksena tuulessa, kuin niitä tekoja ei olisikaan, kuin minuakaan ei olisi.

Miksi minusta luotiin näin ohut, harvaan punottu lanka joka niin helppo oli leikata poikki. Miksi ei minulle annettu sitä voimaa jonka mies tarvitsee seistessään tuulessa selkä suorana ja ylväästi. Miksi en ollut sen arvoinen. Ei riittäneet tekoni, ei riittäneet rukoukset jotka sydämestäni ilmoille langetin. Ei riittänyt toivo eikä usko...

Jos vain olisin osannut olla vahvempi, mies josta isä olisi ollut ylpeä. Jos olisin ollut yksi niistä jotka lannistumatta nousevat aina uuteen koitokseen. Jos vain olisin ollut silloin kuin vielä olin minä. Nyt olen enää vain kuiskaus tuulessa...

Lentsu ja roxette vetää vähän down. Kyl tämä tästä huomiseksi.

Kipu on tuskaa

Digiboxi

Enää en ole sidottuna ajan virtaan mitä tulee televisiolähetysten suhteen. Sijoitin itseeni ja mukavuusalueeseni ostamalla tallentavan digiboxin. Nyt voin taas unostaa kaikki turhuudet joita tulee paremman puutteessa katsottua rakkineesta, sillä voin näpsäkästi napin painelluksella tallentaa lempidokumenttini napajäätiköistä tai pierevistä naisista.

Koen niin että tallentava boxi on parasta mitä televisiomaailma kommervenkkeineen on tarjonnut miesmuistiin. Se mahdollistaa juuri itsellein tärkeät katselmusnautinnot, näin ollen pakollinen turha skeida jää pois. Näpsäkästi myös ohjemlat tiivistyy jälkikäteen katsottaessa kun voi kelata mainokset välistä pois.

Sijoitus ei ollut hinnaltaan järisyttävän kallis. 59€ + vanha romukopan ide-kiintolevy. Levyn joutui tuohon malliin asentamaan ihan omilla pikku kätösillään, mutta tällaiselta tekniikan jumal-lapselta kuin minä, asennut oli 10 minuutin homma. Plussana mainittakoon että boxi oli jopa valmiiksi auki toimenpiteen helpottamiseksi. Mitä hintoja oon katellu ni äkkiähän noista perusmalleistakin jo parisataa on joutunut pulittamaan, joten pieni skeptisyys lienee tämän sijoituksen kohdalla paikallaan. Mahtaako mokoma toistaa ylen tekstitykset saatikka olisiko muita lastentauteja. Aika näyttää. Lisätietoja laitteesta nippelin-nussijoille

Purjehtija

Suuri Suomalainen merten sankari on purjehtinu viimeseen auringonlaskuun. Pertti Duncker, tuo nöyrä, lujatahtoinen, suomalainen mies taipui, ei aaltojen alle vaan sairauden voittamana. Elämänsä aikana Duncker toteutti suuren unelmansa, rakentamalla veneen ja purjehtimalla sillä maailman ympäri, antarktikselle, amazonille ja muihin paikkoihin johon kukaan ei olisi uskonut hänen pääsevän.

Lisäksi että Duncker oli purjehtija, hän oli valokuvaaja ja kirjailija jonka kuvat ja kirjoitukset jäävät elämään hänen jälkeensä. Innoittamaan tulevia, rohkeita miehiä, ja naisia, niitä jotka menevät eivätkä meinaa, niitä jotka pelkäävät mutta voittavat pelkonsa, niitä jotka perse paljaana lähtevät nauraen remakkaa naurua muiden pudistellessaan päitään. Niitä miehiä ja naisia jotka nöyränä purjehtivat maailman merillä, aaltojen keskellä yhdessä ja yksinään... Nyt Pertin ei koskaan enää tarvitse purjehtia yksin...

Suosittelen tutustumaan siihen perintöön mitä Duncker jätti meille kaikille. Voitte vaikka aloittaa kotisivuilta.
Laittaa asioita hiukan toisenlaiseen mittakaavaan....


http://personal.inet.fi/yritys/merivuokko/index.htm

Järjestelmä

Siinä ne nyt on, vihdoinkin kotona, Isin pikku porsaat... Olympus järjestelmä on nyt kokonainen. Ei enää mukakuvaamista saalittävillä kompromisseilla, vaan kiinteän polttovälin optiikoilla mennään alusta loppuun, entisaikain mestareiden jalanjäljissä kulkien.

Tämä pieni paketti mahdollistaa muistojen tallentamisen kinokoon filmille. Kimmeleillä saan jättää jäljet hopiaiseen pintaan, pintaan suloiseen. Muistojen kirpeä leikki huomiseen ja sen taakse. Ikuisuutta kohti, taivaaseen nousevan nuolen lailla. Kuin Kuikan kaari metsälammen pinnoil viistäen, aikamme kulkevi lailla siiveniskun suloisen. Nousuun loputtomaan kohti aurinkoa on matkamme tie, tarujen sankarten lailla...

Ok, se siitä, MUT JUMALAUTA NE ON IHANIA!!!! ETTEKÄ TE MOUKAT TAJUA KUINKA PIENI TOI PAKETTI ON!!! Tätä on teille täysin turha yrittää selittää, ette kuitenkaan ymmärrä miltä miehestä tuntuu kun se on kokonainen, ehyt, kuin kehää kiertävä kissaeläin ennen viimeistä iskua. Tuntien kaiken sen herkkyyden jonka elämä sisäänsä kietoo, syntymän, elon hetken ja lopulta kuoleman. Tuon viimeisen suuren seikkailun joka on jäljellä...

Seinille

Alan pikkuhiljaa sommittelemaan kämpän seinille tulevaa materiaalia. Autuas on se joka saa seinänsä peittää omilla luomuksillaan. Oon vakaasti päättänyt et kun saan ensin huonekalut paikoilleen, teen muutamamia isoja, huolella valittuja printtejä koristamaan asunnon ilmettä. Valinta saattaakin olla se joka muodostuu ongelmaksi, mulla on patoutunut aika paljon kuvamateriaalia jonka haluaisin laittaa kehyksiin. Luulen että valinnat tulee osumaan melko paljon tuonne holgakuva-akselille, givuliaaseen, mustavalgiaan nelikanttiin. Sellaiseen joka riipii sielua ja saa kyyneleen vierähtämään nopeasti silmäkulmasta kämmensyrjään... Ja se hieno pointti tässä on että kuvien ei tarvitse mielyttää ketään muuta kuin minua, minua, minua... Ach..

Tein hätäsesti yhden testiprintin koneella ja vitun hienohan siitä tuli. Tuo testipala on vain pieni 45x45cm koe sävyistä ja koneen käyttäytymisestä tulostettaessa negaskanneja, koneeseen ostin luonnollisesti pigmenttimusteet, kuvien säilymisen vuoksi, näin taiteeni säilyy haalistumattomana silmäparilta toiselle, ja ikuisuuteen (no ehkä ei ihan sinne).

Lopulliset kuvat siis tulevat olemaan melko isoja, koko määräytyy mielialan mukaan joskus iso on hyvä ja joskun pieni parempi, paperin leveys on ainoa seikka joka rajoittuu 154 senttiin (nam). Miltä kuulostaa 154 senttiä korkea ja 4 metriä leveä panoraama alastomasta Jaskasta makaamassa heinäniitulla.... Grrrrrr....

Pöytä

Keittiön pöytä, tuo arjen keskus. Nykyään niin monessa kodissa pyhitetty tyhjyyteen poislukien yhteiset ruokailuhetket. Minun kodissani Pöytä on osa elämää, se on keskus jossa kaikki tärkeät toimenpiteet suoritetaan. Pöydällä korjataan, siinä tehdään läksyt. Ruokaillakin pöydällä voi...

Olen onnekas sillä pöytä on minun omani, se ei ole hieno eikä koreileva, ei edes iso, mutta se on minun. Minä sanon mitä pöydälläni saa ja ei saa olla. Jos haluan saan pitää pöydälläni kamerankorjauspajaa viikon verran, ilman että joku katsoo velvollisuudekseen huomauttaa asiasta 12 tunnin syklillä, minulla on siihen oikeus.

Nyt on pöydällä siis korjattu kameroita. Pitkään rikki olleen Zuikon 135 millisen päätin remontoida innostuksissani koska ostin Olympus perheeseen pari uutta optiikkaa. Ostin 28 millisen laajakulman ja uuden 50 millisen. 50 millinenhän jo olikin mutta voihan niitä olla kaksikin? On se sentään niin ihana optiikka. 28 on sen sijään pitkään himoittu lisä. Nyt koen että OM-2 paketti on kassa, 28, 50, 135 ja 70-210. Tämä kompakti paketti peittoaa pienellä koollaan kaikki muut peilijärjestelmät. En voi todeta muutakuin että IHANAA JUMALAUTA!!!

Toinen remontin kohde oli Kiev 88:sin mittaprisma. Laitteesta oli jo ostaessa virtakytkin todella heikossa hapessa, sitä piti kääntää pihdeillä saadakseen laitteen vilkuttamaan valojaan kimmeleiden tahdissa. Syynä oli voimakas hapettuminen ja kunnon putsi sekä pari kolvattua liitosta korjasi tilanteen. En ole koskaan prismaan lämmennyt, mutta jos nyt tämän myötä voisi sitäkin kokeilla.

ps. ostin taas diaakin :)

Aika

Päivät, viikot, kuukaudet, vuodet... Muistaako kukaan kun muksuna odotti Joulua? kuukausi tuntui vielä ikuisuudelta. Viikkokin oli vielä pitkä aika, puhumattakaan viimeisistä päivistä ja tunneista. Odottavan aika oli pitkä ja loputtoman oloinen mutkitteleva viiva. Mitä lähemmäs odotuksen hetki tuli sitä hitaammin aika mateli.

Toisin on nykyään, aika on loputon, ohijuokseva massa. Sieltä massasta muistaa jälkeenpäin pieniä hetkiä. Niitäkään ei huomaa tapahtumahetkellä, vaan ne näkee vasta niiden juostua ohi. Edelleen odottavalla on aika, mutta se aika ei matele tullessaan lähemmäs päämääräänsä, vaan nyt odotus ottaa loppurutistuksen ja kiihdyttää maalia kohti niin että hirvittää. Mitä kukin sitten odottaa? Toivottavasti jokaisella on jokin asia tai haaveen palanen joka odottaa huomisen toisella puolella.

Sauna

Sunnuntai-iltapäivä, hieman uskainen ja kolkko. Sopiva hetki saunalle joka on seissyt sijoillaan ainakin 200 vuotta. Pikainen soitto ja kyyti on selvä. Teijon kyläsauna on rakennettu joskus todella kauan sitten.

Kirjailija Kai Linnilä on muotoillut seuraavaa:
”Kyläsauna on rakennuksena luultavasti yli 220 vuotta vanha. Puron varrella ja aika lähellä merivettä pytinki oli ensin sata vuotta pyykkitupana, ja toisen vuosisadan se on palvellut saunana. Paksut kiviseinät hautovat pehmeän löylyn. Muurien lämmössä on eri lailla ikiaikainen olo kuin hirsiseinien sisässä.

Mielestäni hän on osunut melko lähelle. Hiaman vajaat metrin paksuiset seinät jakavat lämmön tasaisesti neljälle eri laudekerrokselle. Toisin kuin perinteisessä saunassa, jossa ainoa toimiva paikka on ylälaude, täällä voit istua halusi mukaan miedompaan löylyyn tai pikalämpöön ylimmälle lauteelle. Ylhäällä löyly ei ole liian terävä, vaan pehmeä, kuuma henki joka kutittelee väsynyttä nahkaa herättäen sen eloon. Alempana pehmeä tasainen massa laskeutuu hennosti jokaiselle, joka on työllään tämän sunnuntain lepohetken ansainnut.

Pihalla on virtaava puro joka ei jäädy talvellakaan. Muutama askel ovelta ja olet tuon virtaavan lähteen äärellä jossa löylyn lämpö on nopeasti karkoitettavissa. Muutama penkki kutsuu vilvoittelijaa istumaan. Harvat sanat vaihtuvat hitaasti -Mukava ilta... - Joo, sais vaan lumi tulla... Sanat jäävät roikkumaan ilmaan.

Saunominen loppuu luonnollisestikin kylmässä vedessä käyntiin. Tämä toimenpide takaa lämpimän olon koko loppuillaksi. Raukeana, satavuotisten löylyjen jälkeen mieli on ehyt kokonaisuus. Kiire on pesty pois ja pahat ajatukset ja teot kylvetty alajuoksuun. Kyllä näin on ihmisen lapsen hyvä olla. Puhtaana synneistä ja raikkaana uuteen nousuun.

Pesukone

Toiveena kulmassa odottavan pyykkivuoren voittaminen, Jaakko lähtee aamukahvin jälkeen ostamaan pesukonetta. Mäkeä alas ajaessa Jaakko huomaa että kaikki ei ole kunnossa. Kierros auton ympäri osoittaa että eturengas on tyhjä. Pakki päälle, mäki ylös ja rengasta vaihtamaan... Vararengas löytyy kyllä.

Jaakko alkaa laskemaan rengasta Transitin pohjasta jossa se on kulkenut uskollisesti yli kymmenen vuotta. Kuinka ollakaan rengas on ruostunut kiinni sitä paikoillaan pitävään ripustimeen. No ei hätää, Jaakko alkaa poraamaan ruosteista pulttia irti ja pienen tovin jälkeen rengas on vapautettu sitä paikoillaan pitävästä ikeestä. Hyvä Jaakko.

Tunkki auton alle ja auto ylös? Ei, tunkin varsi sanoo naps ja katkeaa. No ei mene sormi suuhun. Jaakko hakee hitsilaitteet ja rälläkän, eiköhän se näillä kuntoon tule, miettii Jaakko mielessään. Sukkelat hitsaukset ja uudelleen tunkkaamaan... Sauma ei kestä.

Hieman jo suivaantuneena Jaakko palaa tunkin rippeet kädessään takaisin hitsauslaitteen luo ja alkaa iskemään kipinää oikein tosissaan. Ajetaan nyt sitten sellainen sauma jotta varmana kestää, miettii Jaakko mielessään. Hitsatessa kipinät polttavat reiän sekä Jaakon paitaan että käteen, mutta onpan tunkki taas ehjä. Vihdoin auto nousee ja saadaan vararengasta alle ja päästään kauppaan...

... mutta, arvatkaapas saiko Jaakko pesukoneen? :/

Kiev 88

Että voi olla kamera ihana. Sain perjantain pari rullaa kuvia kehittämöstä jotka kuvasin Vilnan reissulla. Itse kuvaaminenkin on aivan perhanan hauskaa tuolla Jumalan raudalla. Saatikka nelikantit kesiformaatin kuvat!!! Sävyissä löytyy ja uskomattoman vakaa kuvata käsivaralta jopa pitkiä valotuksia. Kuvasin melkeen kaikki kuvat 45 millisellä volnalla, se ja 80 millinen on yhdessä loistava ja kompakti paketti.

Monillahan on ollut ongelmia 88:sien kanssa, mut lukuunottamatta nopeimpia aikoja omani toimii TÄYSIN moitteetta ja luotettavasti. En oikeestaan voisi mukavampaa keskikoon järjestelmää kuvitella, 645 Mamiska olis kiva mut se ei kuvaa neliötä.

Itse Vilna oli kiva kaupunki. Sopivan rapistunut mun makuun. Ajoimme sinne autolla Via Balticaa pitkin, joka yllätti minut olemalla hyvässä kunnossa, muutamia pikkupätkiä lukuun ottamatta. Aikaa oli hiukan naftisti ja baltiaan pitäs kyllä tehdä pidempi kuvausreissu jossain vaiheessa. Auto oli oiva kulkupeli tuolla. Olis mukava ajaa pienempiin kyliin kuvaa rappioromantiikka.

Yks kuva tässä ja loput galleriaan.

Vastine valheeseen.

Toisaalla esitettiin valheellinen väite jonka mukaan Nina Simonen versio Mr Bojangels biisistä olis pare ku Robbie Williamsin tulkinka. Tuo mistään mitään ymmärtämätön taho saisi vetää päänsä perseestä ja haukata raitista ilmää välillä, jos vaikka ajatuksen pahimmat solmukohdat lähtisi sitä kautta pikkuhiljaa avautumaan ja sisällä oleva paha olo purkautuis ohuena viivana huulten välistä puhallettuna.

Käsittämätöntä millaista urpoilua internetin moderaattorit sallivatkaan. Saisi tuo pahansuopa taho vetää kommenttinsa takaisin anteeksipyynnön kera sekä hyvitykseksi pestä jalkani vasikanmaidolla sekä voidella ne hunajalla.

Alkaisko olee aika?

Aamulla rapsuttelin rättärin ikkunat puhtaaksi jäähunnusta plussakortilla.
Jääskrapa ei kuulu vakiovarustukseen enkä aio myös sellaista hankkia. Jälleen alkaa olee kesä pulkassa. Mun kesä loppuu siihen ku auto ajetaan talliin, saattaa olla viimenen kerta ku tuota käytetään määreenä elämän jaksotukseen. Ens kesänä me ei olla enää.Alkaa olee aika luopua...

Kuvapäivitys

Mitäänsanomatonta paskaahan se mutta mut pitkästä aikaa digitaalinen kuva.

Nää on muuten sellasia ku näkee kaikenmaailman kamerayhdistysten näyttelyissä jossain kauppakeskuksissa tai kirjastoissa *PUKE*

Eteenpäin

Paljon on vettä virrannut joessa sitten edellisen kirjoituksen. Tapahtunut on paljon ja nopeesti, kaikki tapahtumat eivät tule tänne eivätkä ole elämän kaaren iloisimmasta päästä...

Tällä hetkellä kuitenkin istun Vilnalaisen kellariravintolan pöydässä, edessäni iso kolpakollinen kylmää kaljaa, eikä tulevaisuus näytä ollenkaan synkältä. Mieli on hiukan haikea, mutta kuitenkin odottava.

Yhden elämänviisaudenkin opin matkan varrelta, keksin sen ihan itse: Ainoa mikä ihmistä määrittelee on nykyisyys, mennyt ei pitkälle kanna.

Olen kävellyt pitkin Vilnan katuja yksin, kievin kanssa. Lehdet on putoilleet kadulle, ilman on kolkko mutta ei liian kylmä. On kiva olla omissa ajatusissaan kameran kanssa, ajatella missä on, mistä on tullut ja mihin on menossa. Portit on nyt auki ja rajana ainoastaan se mitä oman pään sisältä löytyy... Avaruussankarin matka jatkuu kohti ääretöntä, ja sen yli! Kimmelspectrit odottaa ja ehkä joskus löydän vielä kadonneen kuikkanikin.

Meren kutsu

Levottomuus valtaa mielen, tuntuu kuin kaikki aistit valpastuisivat. Lähellä on hetki jolloin on lähdettävä, jälleen kerran kohti suurta sinistä. Sininen kutsuu lempeästi ja hellästi, kuin houkutellen sinua luokseen. Se laulaa kuin seireeni yrittäen kietoa sinut pauloihinsa.

Olen aina sanonut että meri on kuin suuri rakastava Äiti. Se rakastaa lastaan varauksetta, mutta on kuitenkin alati valmis näyttämään voimansa sitä kohtaan joka ei tunne kunnioitusta. Tänään lähden jälleen kulkemaan tuolle elementille jota pitkin jo esi-isät kulkivat, nuo suuret seikkailijat jotka pelkoa tuntematta kartoittivat maailmaa tuleville polville. Jotka uhraten oman elämänsä, halusivat löytää uutta suuren ja tuntemattoman takaa... Samaa verta virtaa suonissani, jälleen kerran tunnen kuinka se veri sisälläni kuohuu, ja huutaa vapautta!

Repikää siitä...

Tää meneen tällaseen multimediasuuntaan tää plogi...

Videoraportti pursiseurasta

Tekemisen makua

Vene

Saaterin perkele ku on venekuume. Olis niin komia seilata taas aavalla merellä ja haistella raikasta tuulta. Maistaa huulilta hitusen suolainen merivesi joka pärskähtelee partaan yli ja kulkeutuu tuulen mukana seilorin kasvoille. Olisi mukava taas tuntea se auringon paahde kun kulku loppuu tyvyneen ja voi heittää ilkosilleen ja laidan yli mereen.. Olisi mahtavaa tuntea se vapaus jonka tuo tieto siitä että meri jatkuu pallon toiselle puolelle ja minulla olisi mahdollisuus mennä sinne. Tuulen mukana, ei sitä vastaan...

Buahahahahaaaaa

Urpo....

Lounas...

Söin just äsken paskimman lounaan ikinä... Siitä ei saanu hyvää edes purkillisella suolaa ja desillä tapascoa... Oon käynyt samassa paikassa ennenkin ja todennut ruuat huonoksi... Kuinka monta kertaa ihmisen pitää lyödä päätään mäntyyn ennenkuin se oppii... Jäi vähän paha maku, mut onneksi olut piristi hiukan mieltä. Tämä menee kategoriaan vastoinkäyminen.

Videoraporrti 3

Videoraportti 2

Videoraportti 1

Menokkaat

Ettäkö voi jumalauta olla hienot kengäät! Hand made ja genuine leather ovat artikkeleja jotka voidaan yhdistää näihin jalkapohjia suojaaviin kengän jumalmuotoihin. Näissä varpaat tuulettuu ja aito nahka hellii herkkää, lampaantassua muistuttavaa, pehmoista jalkapohjaani. Menoa ei hidasta pelko jalasta irtautavasta lipokkaasta sillä hand made takaa sen että menokas istuu jalkaan jämptisti... Kaikki tämä kustansi 18e jota hetken jo ehdin pitämään kalliina... Pakko myöntää et meinaan joskus olla hiukan pihi.

Fiilis

Mun oloni on thaysin tyhjä :(

Takas pattayalla

Eilen tultiin takas pattikselle, rantalomat on nyt lomailtu. Kelit pinnalla olivat aivan loistavat ja samet vallan ihana, tekemistä tulla pikkusaarella ei kovinkaan paljoa ole, vaan toiminta on lähinnä lepoa, ruokaa ja juomaa. Muksuilla oli kerrankin mukavaa olla oikein kunnon biitsillä, joka oli yksi parhaita näkemiäni. Vaaleata hiekkaa, puhdasta vettä ja muutenkin kokonaisuutena aivan loistava.
Pinnan alla keli olikin sitten toisenlainen ja sukellukset jäivät tällä kertaa tekemättä. Näkyvyys oli vedessä koko poulentoista viikon ajan vain 1 metri, joten rahojaan oli turha sinne syytää. Säästetyt rahat sijoitettiin sitten musteeseen, ja sukellukset hoidetaan sitten toisen kerran.

Takaisin tullessa pysähdyimme jälleen ban bhen kalastajakylässä syömässä jumalaisen taivaallista kalaa. Se kala on oikeasti todella tiukkana kakkosena voissa paistettujen muikkujen jälkeen, ja erilaisuudellaan vetää jopa ohikin. Suosittelen tulemaan vaikka kauempaakin, se on sellainen pieni ravintola laiturin kupeessa, vedeän paallä, 5 kokonaista kalaa ja juomat ym. Kustansi noin 30 euroa, olisin helposti voinut maksaa vaikka triplat niistä mätöistä.

Vielä pari päivää pattiksella sitten viikoksi bangkokiin, ja sitten onkin homma taas pulkassa. Teini on varaamassa jo lippuja syyslomalle, mut mä luulen et visakorttia konttorissa vahtiva täti saataa olla eri mieltä...

Valinnat

Miksi ihmiset pelkäävät tuntematonta. Miksi epäselvä huominen on kuin suuri musta möykky? Pitääkö aina olla suunnitelma?
Kuinka kauan aiotte viipyä täällä? Kysymys johon olen taas törmännyt monta kertaa. Aina vastaan dont know. Ei meillä ole suunnitelmaa, ollaan niin kauan kunnes tekee mieli lähteä. Se tuntuu olevan paikallisten ja muiden länsimaalaistenkin mielestä outoa ja hassua.

Yritän antaa muksuille myös sen mitä itse arvostan, vapauden. Vapauden tehdä itse, juuri niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei jonkin suunnitelman mukaan. Johan ne tuntuvat sen oppineen aika hyvin, ja ovat oppineet myös sen että joskus on vain pakko improvisoida. Tällä reissulla on kaikki tehty alusta alkaen itse, mitään ei oteta valmiina, yhtään valmista pakettia ei tueta. Paketit haisee.

Tiedote

Jokaiselle on olemassa pieni pala taivasta, hetkittäin. Mä olen nyt omassani hetken. Missä on kiire ja missä on töykeät, hymyilemättövät kasvot? Olen siinä hetkessä kun aijankulu unohtuu, päivät muuttuvat palloksi jossa ei ole lainkaan kiintopisteitä.

Kaivan hiekkaa jalkojeni alla ja siemaisen kylmää olutta, en tunne pahaa mieltä enkä surua, en tiedä tällä hetkelle edes mitä ne sanat tarkoittavat.

Night on the beach

Ach..

Koh samet

Terkkuja kaikille lukijoille sametin saarelta. Samet on pieni luonnonpuisto pattayasta hetken matkaan etelään. Istun parhaillaan rantabaarissa edessäni kylmä olut... Meri lainehtii 7 metrin päässä jaloistani, valkea hiekka hohtaa, ilma on lämmin ja tuuli kutkuttelee hennoasti varpuleita. Oloni on tyyni ja kokonainen, olen saapunut päämäärään jako osa matkaani, matkaani paremmaksi, ehyeksi.

Tällä hetkellä suomi on kaukainen muisto. Eka viikko alkaa olee pulkassa, ja pahemmat sudenkuopat on vältetty... Paitsi eilinen joka oli hetkittäinen ehkänotkahdus joka sekin päätyi kaikesta huolimatta ylärekisteriin.

Hurraa minä, hurraa thaimaa ja hurraa avaruus!!!

Pattaya,synnin pesä

Loputon määrä tissibaareja, naisia, miehiä, nuoria vanhoja, himokkaita... Taksimatka tänne jumalan hylkäämään tyyssijaan sujui ongelmitta. Tosin moottoritie suljettiin toviksi koska kuningas ol lähtenyt liikkeelle. En siis minä vaan oikea kuningas, se jota ihmiset täällä suunnattomasti kunnioittavat. Taksikuskikin patisti mut kuvaamaan, foto, foto, you take foto... no mähän kuvasin, oikein videolle.

Majoitus löytyi ja taloksi asetuttiin. Lämmin ilma helli nivusia ja mieltä. Illalla oli ohjelmassa kabaree, ja ei ollut ihan miköä tahansa kabaree, vaan oikein maksullinen esitys, kallis olikin, mutta puitteet olivat hienot ja miehet kauniita (pthyi... pakolinen inhokommentti). Huoenna uus päivä ja uudet kujeet, pitää alkaa sunnittelemaan myös siirto changille tai sametille.

Synttärit

Jopas sattui.. Toka ilta enkelten kaupungissa ja taas näki maan parhaat puolet. Menimme viattomina illan päätteksi jalkahierontaa ja kun sain hanurin penkkiin niin ensimmäinen kysymys oli, do ju want bia? No pakkohan siihen oli vastata kyllä. Hetki kului kun nautin hyvästä jalkahieronnasta ja imaisin pikkusighan kitusiini niin eikös heti lyöty uutta kouraan.. Ok kyllähän mä juon. Sitten alkoi homman nimi valjeta, oli katsokaas paikan 9v. Synttärit, ja armottomat hipat tulossa.

Löivät grilliä pöytään jossa paistui taskurapuja, lihaa, mustekalaa, kunkkurapuja ym. herkkua, niitä meille alkoivat seuraavaksi tarjoilemaan, ja tokihan sitä piti maistaa... Ja aina kun lautanen läheni tyhjyyttä uusi tuotiin eteen ripeämmin kuin parhaassa ravintolassakaan.. Iltaa jatkui olutta riitti, ihmisetn hymyilivät ja vaimon velipoika jäi sille tielle, sinkkumies kun on ;D

Hyvä päivä tässä helvetin isossa kaupungissa, uutena kokemuksena ihoa natustava monni... En sit perkele tiiä jotenkin tämä + 5 miljoonaa jotain ihmistä koukuttaa pikkuhiljaa...

Ravinto

Paikka: platinum ostoskekuksen 6 kerros. Kuponkiravintola...
5 annosta, 2 x 630ml olutta, 2 x iso limu + vesi 11 euroa. Edullista eikö totta.

Jalkahieronta

Mikään ei voita kunnon jalkahierontaa raskaan matkustuksen päätteeksi. Varpuleiden naksuttelu avaa jumit ja karkottaa turvotuksen. Kaikenkaikkiaan päivä oli hyvä, ellei erinomainen... Tosin uimahousut unohtui kotiin :(

Testing

One too

Ruuhka

Pikatiedote... Juutuimme ruuhkaan Bangkokissa. Onneksi on masu täynnä ruokaa. Määrittämättömän ajan kuluttua majoittaudumme enkelten kaupungin sydämeen.

Kapteenin lokikirja...

Matka kohti tuntematonta on alkanut... Edessä siintää seikkailu ja vaarat. Hyvästi rakas kotikaupunki ja sen surevat leskirouvat..

Kamera

Viimehetken varustepäivitys... aikani puljattua erilaisten menneen maailman filmijäänteiden kanssa, Minä, tutkimusmatkailija Youdila siirryin digitaaliseen aikaan. Takana on muinainen filmimateriaalin tuhlaus kun ebay kuljetti kotiin olympuksen c-5000 zoomin, veenalaiskotelolla. Ruma tuo on kuin helvetti, mutta suljettuna akryyliseen kuoreensa siitä muodostuu viehko kokonaisuus jolla tallennan syvyyksien pedot ja eväiset alakoulun trooppisen veden oppikirjaan.

Rehtori Määttäläkin oli päivityksestä mielissään sillä säästyyhän nyt alakoulultakin kuvien skannausmaksut paikallisessa karhukopiossa. Tein siis sijoituksen joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen kirkkaan ja loisteliaana. Jälkipolville on luvassa siis visuaalisia elämyksiä möhkökalojen ja perhostirriäisten kuvien muodossa.

7 päivää and counting, niinkuiin suuressa maailmassa tavataan virkata.

Terveisin: Jasques "digitaali" Youdila

Kasvokuva

Noni. Nyt on hiukan reilu viikko tallattu uuden Olympuksen kanssa ja voin suositella lämpimästi. Kuvaaminen luonnistuu oikein hyvin ja mukavan pieni raahata mukana. Valmiuslaukku toimii hyvin, eli erillistä kassia ei tarvita. Nahkakondoomi vaan päälle ja menoksi. Aluksi laukussa oli jäykkyyttä ja meinasin hylätä koko vehkeen mut viikossa tuo on jo notkistunut hyvin.

Toinen huomio on hämärässä tarkentaminen, siinä pikkuinen ei ole vahvimmillaan. Se kyllä ottaa tarkennuksen mut ennenkuin kameran saa laukaistua siinä on ikäänkuin pieni viive, hiukan niiku se tarkistais jotain. No pieni miinus ja onhan se oletettavaa että ominaisuudet eivät voi olla tasoa D-300.
Mulle tuo on kuitenkin oiva peli vapaa-aikaan ja 25mm kiinteä "normaali" on ihqu.

Kitissä mukana tullutta zuumiakin koitin, ja ihan kelpo on. Tarkentaa muuten todella lähelle, ja jos tekee mieli laajempaa ku pankeikki ni tuo ajaa asiansa. Zuumin kokokin on oikein sovelias, eikä vie paljoa tilaa kassissa.

Tästä on mun mielestä hyvä jatkaa kohti tulevaa kesää ja uusia haasteita.

ps. Kuva tuli tollasena ku en osannu päättää kumpi olis pare, siks laitoin ne nippuun ja sillä mennään.

Edit: Ainiin, Tuplapotista tuli eilen taas 20 euroa.

Värikuva

Oon niin jotenkin tykästyny tohon vanhahtavaan värimaailmaan.

Kuva nokkuliinille

Vahvalla rakeella. Ihqu formaatti eikö? jotenkin sovelias?

E-420 aka Saitinsärkijä

Kuinka pieni voikaan olla kaunista. Tämä on se mitä olen kaivannut aina siitä asti kun siirryin digitaalisten järjestelmien maailmaan. Ennen digiaikaa kuvailin olympuksen OM2:sella ja 50 millin normaaliobjektiivilla. Yhdistelmä oli todella pieni, ja kätevä. D-satanen ja isot zuumit olivat tuon jälkeen todella massiivinen yhdistelmä. D-300:seen siirryttyäni koko ja paino vain kasvoi, järjestelmän mukaan ottamisesta tuli jopa rasite. En mä kuitenkaan koskaan ole ollut mikään hardcore-kuvaaja, lähinnä vaan näpsijä, ja siihen tarkoitukseen yhdistelmä E-420 ja 25mm pankace ovat loistavia. Pieni, kiinteällä objektiivilla varustettu kamera palauttaa mut jälleen sinne juurille josta aikoinaan digimaailmaan siirryin. Kaikki turhuus on riisuttu pois ja nyt aletaan taas sommittelemaan kuvia.

Pekola toisaalla, puhui hyvin samankaltaisista kokemuksista. Myös teknisiä juttuja paketin sisällöstä voi lukea Taren plogista. Sanon vaan sen et toi satsi on TOSI hauskan oloinen, ja reissussa pikkasen toisenlainen kantaa ku D-300 + sigman 30 mm. Katotaan huononeeko kuvat ;)

Edit: Unohtui muuten kerto kuinka mukavasti yhteinen taipaleemme alkoi. Olin noutamassa pakettia R-kioskilta ja oli hieman jonoa kassalla. Sivusilmällä huomasin mummon ruokkivan lempipeliautomaattiani Tuplapottia Mummo ruokki automaattia parilla kympillä. Muutaman euron ollessa jäljellä aloin rukoilemaan peliautomaattien jumalata että ei anna voittoa, ei anna voittoa... eikä antanut. Kärppänä lunastin paketin ja kiilasin automaatille yrittäneen papan ohi, neljä euroa sisään ja toisella pyöräytyksellä tuli 3€... ja neljännellä repes... 35 euroa.. päätin pyöräyttää vielä kerran ennen voittojen lunastusta, ja sit 6 egee. Peliautomaattien jumala oli siis mummon uhrirahoilla tyydytetty ja päätti näin jakaa maallista valuuttaansa meikäläisen suuntaan. Ja kaikki oli tuon ihanan pikkukameran ansiota! Näin ollen tuo pikkuinen ei tullutkaan maksamaan minulle 449€ vaan maksoi heti itsestään 40 euroa takaisin! HURRAA SAITINSÄRKIJÄ!

Pieniä valintoja, eli "ovia"

Jos oisin valinnut kaupassa jauhelihapaketin, HK:n sinisen lenkin sijaan, ja tehnyt niin ollen jauheliha-, enkä makkarakeittoa, en olis leikannut itseäni veitsellä sormeen. Tai sit jos se veitsi jota aina käytän,(hyvä sellainen) ei ois ollut likainen, tai oisin pessy sen, vahinkoa ei varmaan olis sattunut. Mietikääs kuulkaa sitä. Nää on niitä elämän ovia joita availlaan tietämättä mitä edestä tulee. Jos vaan oisin ottanu jauhelihapaketin...

Ensimmäistä kertaa 31 vuoteen, keittiöveitsellä sormeen. Muilla puukoilla kyllä, mut en keittiöveitsellä. Kyllä tää nyt hiukan kuulkaa vetää mielen matalaksi :(

Multitool

Tein investoinnin jokaisen urbaanin selviytyjän välttämättömään työvälineeseen, monitoimipihteihin. Pitkään olen manannut kyseisen välineen puuttumista omalta vyöltäni ja kironnut kateellisena välineen omistajat junttihomoiksi
tai vähintäänkin vässyköiksi. Vaan ohi on tuo kateellisen panettelun aikakausi ja olen siirtynyt itse tuohon miesten maailmaan.

Olen aikaisemmin maininnut Motonetin, tuon jokaisen itseään kunnioittavan miehen huvipuiston, joka tarjoaa edullista hyödykettä moneen lähtöön, mutta on olemassa toinenkin toivas... HongKong. Motonetin tavoin HongKong tarjoaa miehisiä juttuja kohtuu hintaan ja on näin ollen täysin sovelias paikka kaltaiselleni muoti- ja hintatietoiselle nuorelle metroseksuaalille. (Ostan muuten nykyään vaatteetkin Honkkarista, hyviä housuja polvitoppauksilla ja riipputaskuilla alle 25 egee)

Tällä kertaa HongKong heitti ilmoille tarjouksen josta en voinut kieltäytyä... Gerberit -50% joka tarkoitti sit että 65 egen monitoimipihti maksaa 32,50 joka on jo alle kipurajan. Gerber on juurikin se ainoa merkki jonka vyölleni ja rinnalleni olisin huolinut. Gerberin ergonomian ja luotettavuuden tietäen kyseinen valmistaja hakkaa kilpakumppaninsa selvin luvuin.

Nyt vihdoin sain siis tuon seikkailijan perustyökalun ja voin lähteä kohti uusia haasteita entistä rohkeampana ja valppaampana. Tulevaisuuteni on kirkkaampi ja loistokkaampi kuin eilen ja kaikki tuon pienen pihtityökalun ansiota. HURRAA GERBER!

ps. kuva on pöllitty.

Elwoodin värit

Kaks jätkää kävelee naantalin kesäöistä katua mökille päin. Aamu sarastaa, linnut on jo heränneet, väsymys kolkuttaa päässä. Ilta oli sankaritekojen ilta. Taustalla soi Sir elvoodin hiljaiset värit, Neiti kevät.

Tuossa on biisi ja saamaan kauppaan helsingin katuja.

Lettukeisarin terveiset

Buahahahahaaaa!!! On mansikkahilloakin ja kermavaahtoa!!!

Muutoksien tuulet

Pitkään vaiheessa ollut blogin kikkareiden asennut sai tuulta purjeisiin. Uutukaisina lisättiin kuvapalkki, johoin tulee laadukasta kuvafiidia flickkerin tilistä. Kännykällä siis mennään, maailma on mobiili ja niin olen minäkin.

Toinen kikkare on tuol luettelo blogeista joita tulee seurailtua. Laadukasta iltalukemista jokaiseen makuun, mummosta vaarin.

Kesä lähestyy, ja samoin loma. Pikkuhiljaa alkaa kyllä lämpö nousemaan. se olis himpun reilu 6 viikkoa ja sit soronoo. Tämä taavetti lähtee taas maailman syville vesille kalastamaan suuria petoja jotka tulevat pintaan syvänteistä vain vuorokaudeksi sadan vuoden välein.

Fiilis

Fiilis on rapsakka ja kuiva, omenainen ja kupliva. Grillissä irtolenkkiä ja chilinakkeja. Kevätilt, ilma alkaa viilenemään. Muutama määrittelemötän itikka lentää riemuiten uudesta tulevasta kesästä, sääli että ne piruparat eivät elä kesään asti..

Testi

Kooppi

Pakko sanoa tähän väliin et kuuntelin eilen töitä tehdessäni Koop Arposen levyä spotifyn kautta. Olkoonkin idoli niin kohtuu hyvää ja leppoisaa musiikkia tuo oli, just silleen sopivaan tyyliin. Hiukan niinku Mustang sally ym. On isoa bändiä tai ainakin on olevinaan. Toisaalta vetää pienesti, pelkkä mies ja skitta tyylillä. Eihän toi nyt mitään meikäläisen lempimusiikkia ole mut tolleen työskennellessä ei oikeen hevimpi uppoa ku pitäs yrittää keskittyä. Toi sopii taustalle.

Sit vielä kuva joka ei yhtään liity tekstiin. Ja taatusti vimonen pilkkikuva. Oli mahtava keli sillon ku toi kuva otettiin. Paksu sumu järven jäällä, aurinko paistoi, ja ihan tyyni. Kala ei oikein syönyt, niinku ei syönut koko talvena. Ainakaan niinä 5-10 kertana ku mä kävin istumassa. Johtunee varmaan pitkälti siitä että pikkusaimaalla sinilevä kasvoi jään alla, pitkään johtuneesta lumettomasta jääpeitteestä johtue. Valo sai levät kasvamaan joka luultavasti karkotti kalat hapekkaammille vesille :( ei ole hääviä ei vesistöjen tila.

vanhempainilta

Nonni, olin eilen vanhempainillassa. Tai ainakin niin minulle hyväuskoiselle uskoteltiin ilmoittautumiskaavakkeessa. Tunnollisena vanhempana pyrin aina käymään koululla jos asiaa on, enkä ole kokenut tuota isoksi ongelmaksi. Mutta nyt koin petoksen. Tosiasiassa kyseessä olikin luento Vanhemmuuden roolikartoista. Kuivakkaa puhetta lähes kaksi tuntia ryyditettynä vieläkin kuivemmalla powerpoint-esityksellä, jonka tarkoituksena on saada miettimään omaa vanhemmuuttaan ja olemaan luonnollisesti tämän pohdinnan kautta entistä parempi niin kasvattajana kuin tunteiden tulkkinakin. Tuonkin parituntisen olisin voinut käyttää esimerkiksi pelaten monopolia muksujen kanssa tai jotain muuta järkevää mitä nyt vanhemmat muksujensa kanssa yleensä tekee, sen sijaan ikävytyin kuollakseni kun AA-yhdistyksen setä selittää innoissaan vaatettajan tahi ruuan antajan rooleista. EI TAINNU TULLA MIELEEN EN ET NE VANHEMMAT JOILLE TUOSTA OLIS SAATTANUT OLLA JOTAIN HYÖTYÄ, EIVÄT TULE VANHEMPAINILTOIHIN!? No näin tällä kertaa ja ei muutaku kokeilemaan osaatko tehdä oikeat ratkaisut jotta oma pieni pallerosi saapi kunnollisen alustan kehittymiseen, ihmisenä olentona ja kudoksena.

Siirry testiin tästä

No näinpä samalla reissulla oman ala-asteen aikaisen opettajani. Muisti mut ja sanoi ettei koskaan kuulemma unohda... Oli ihan kiva vaihtaa muutama sananen.

Kusetusyritys.

Mikä jumalauta siinä on että pientä kuluttajaa yrtitetään aina kusta linssiin 6-0? Nytkin sain tehdä taas täyden soittokierroksen emolevyviallisen hp:n läppärin takia. Samaisen vekkulin takia meinasi karata vitutus aikaisemminkin, mutta nyt on jo ihan pakko avautua.

Tilannehan on siis se että läppäristä kyrähti emo jo toisen kerran hiukan reilun kahden vuoden aikana. Kyseisiin vehkeisiin on jo alunperin runtattu valmistusviallisia emoja, joten lopputulos on arvattavissa. Eihän ne perkuleet kestä. Tästä johtuen hp oli myötänyt kokonaisen vuoden lisätakuun kyseisille vehkeille. Vaimon kone on siis tällä hetkellä 4 kuukautta yli kahden vuoden, joten ns. takuu on mennyt umpeen. Noin vuosi sitten vekkuli kävi ensimäisen kerran emon vaihdossa. Sääli vaan että sinne torpattiin taas samanlainen viallinen emolevy joka siis kestää sen vuoden. Näin toimimallahan hp saa näppärästi kuluttettua takuuajan umpeen jonka jälkeen voivat sanoa soronoota asiakkaalle. Sori mut en voi tehdä asialle mitään ku takuu ei oo enää voimassa...

Kaikenkaikkiaan piti soittaa siis 4 porrasta läpi ennenkuin sain ilmaisen huollon tuolle susikoneelle. 3 ensimmäistä porrasta sanoivat siis tylysti sori, mut mitään ei oo tehtävissä. Hassua kyllä tämä 4 porras ottikin sitten jo ihan täysin mukisematta koneen vastaan, jo näin ollen kone lähtee huoltoon. Olisi varmaan pitänyt esitellä heti ekassa portaassa itsensä Vittumaiseksi, elämäänkyllästyneeksi piruparaksi täältä periferian reunamilta, ja sanoa et ottakaa vaan suoraan huoltoon ku kinaan kuitenkin, mut ei... MÄ YRITIN OLLA SIVISTYNYT! ja palkaksi saan soitella puoli päivää erilaisille alaportaan muurahaisille. ENS KERRALLA MENNÄÄN SUORAAN YLÄPORTAASEEN PERKELE!!!

Yläpuolella kirjoitettu on kirjoitettu kiehuvan raivon vallassa, joten sori jos koko postauksesta ei saa selvää.

Politiikkaa

Määränpäässä tapahtuu

Kunnes taas ennen seuraavaa.. Aasian maissa on aina osattu toi diskreetti politiikka, katsokaa nyt esimerkiksi pohjois-koreaa. Pidennetään juhlia... Kaaaaikki hyvin....

Kärsimysjuhla

Tänään starttaa karavaani kohti itää. On aika lähteä retkelle ja puhdistautua synneistä, ja milläs se onnistuiskaan paremmin kuin äärettömällä itsensä piinaamisella, mitä moninaisimmilla ruoka-aineilla, piiraskasta lampaaseen. Idässä odottaa riitit joiden jälkeen vatsa on taatusti kipeä ja ruumis raskas kuin kivisäkki. Mielelle annetaan tuo koettelemus jotta se saisi lähteä entistä ehompana ja vahvempana kohti uutta huomista.

Kas kas... HP, eli hewlet & paskard on sitä mieltä että emolevyn sovelias käyttöikä on alle vuosi.. Saa nähdä miten tarina päättyy... Asiakaspalvelun poika sanoi ettei osaa tästä asiasta sen enempää sanoa, pyysin puhelimeen jonkun joka osais... urpo sano ettei meitä oo täällä ku kaks, ja toinenkin on puhelimessa. Kysyin et osaiskohan tuo puhelimessa oleva jannu auttaa sit ku vapautuu, ni eikös tämä tietotekniikan tutkinnon suorittanu ihmelapsi vastannut et ei sekään varmaan osaa mitään sanoa. Pyysin sit hankipa mulle sitten joku ketä osaa. Kai sitä HP:llakin sentään on johtajia PERKELE!!!

Joskus meinaa vitutus karata mut sit imen sen takasin ohuena viivana yhteen puristettujen huulten välistä.

Jäänhunnun tuho

Lopullisesta sameasta lähti jäät. Perkeleellinen ryske ja paukunta säesti tuota veden sinffoniaa joka jälleen huutaa vapaana yössä kadotetuille sieluille kutsuen heitä tulemaan luokseen. Ei kahlitse enää jäähuntu tuota kadotuksen viimeistä virtaa, virtaa jossa viimeinen tuomio jaetaan.

Iltapäivästä alkoi näyttämään jo siltä että mokoma pirulainen nielaisisi koko kaupungin, tilanne kuitenkin oli seuraavaan aamuun mennessä lauennut ja tällä hetkellä kylmästä hunnusta on jäljellä enää kimmeltävä muisto joen reunoilla.

Jossain vaiheessa sain raporttia joen rannalta jotta siellä tuoksahti vahvasti paska, lienee jälleen vedenpaljous sekoittanut kaupungin viemärijärjestelmän.

Joulupukki

Tänä vuonna Joulupukki toi iiihanan lahjan. Tätä ilon aihetta ei lainkaan sumenna se seikka että joulu meni jo 3 kuukautta sitten, kyllä mä ymmärrän että joskus aikataulut venyy... Hitto, kyllähän mä ymmärrän että joskus aikataulu joustaa... sitä verta paljon olen ollut putkimiesten kanssa tekemisissä.

Asiaan... Pukin paketissa tuli siis suurenmoinen Autoknipsi! Tämä pikku vekkuli mahdollistaa vitkan niin 88:si tyyppisissä ratkaisuissa kuin Holga-kameroissakin. Tämä taasen mahdollistaa sen että voin selkeästi sommitella itseni kultaiseen leikkaukseen arvoiselleni paikalle. Aiheet muuttuvat näin ollen aimo harppauksen mielenkiintoisemmiksi.

Lisäksi paketissa oli filmirulla, eikä mikä tahansa filmirulla vaan RULLADIAA!!! Vihdoinkin käsissäni on arvoiseni toistinmateriaali joka hentoisesti ja kuulaasti toistaa hienoimmat sävyerot ja terävästi... juuri niikuin suuri taiteilija ansaitsee.

En osaa sanoiksi kuvailla sitä tunnetta minkä vilpiton lahja sai aikaan herkässä sisimmässäni, olo on kuin joku olisi koskettanut suoraaan sydämeen. KIITOKSIA JOULUPUKKI!

Kaukomatkat mielessä

Ajatuksissa alkaa heräämään tulevat seikkailut itämailla. Eksoottiset tuoksut, maukas ruoka, iloiset alkuasukkaat jotka ottavat sinut vastaan rauhassa, ja ennenkaikkea tulevat suuret löydöt jotka jäävät elämään jälkipolville. Retkikuntamme ensimmäinen päämäärä on suuren suuri metropoli, "enkelten" kaupunki. Sieltä on tarkoitus hankkia varusteet matkalle kohti rannikkoa, kohti vettä. Hankimme tarvittavat vaatteet tropiikin kuumaan ja kosteaan ilmanalaan, joka saattaisi olla tavalliselle kansalaiselle jopa ahdistavaa, mutta tottuneena tutkimusmatkailijana en koe kuumuutta ongelmaksi, se on pikemminkin ystävä maailmaa nähneille nivelilleni.

Varustetäydennyksen jälkeen siirrymme rannikolle, en vielä tiedä tarkalleen minne. Määränpäänä on tuntematon ja edessä on seikkailu iloineen ja yllätyksineen, unohtamatta kuitenkaan mutkien takana vaanivia vaaroja ja jännityksen paikkoja.

Olen yritänyt keksiä majoitusta retkikunnalle tuosta metropolista... Telttamajoitus ei kuulemma ole hyvä... vaihtoehtoja tuntuu olevan liikaa... jätän tämän luultavasti viimehetkeen ja luotan intuitioon ja vaistoon. Luotan ja odotan, tie kyllä selkeytyy sen lähentyessä. Aivan kuin selkeytyy usvassa kohti tuleva ranta sen lähestyessä.

Nietosten keskeltä: Tutkimusmatkailija "leukaparta"

Kevään kynnyksellä

Voi vittu... tuli lunta 30+ senttiä :( Juurikin aatoksissa siinti järvi ja hiekkatiet, tukka tuulessa hulmuten katto auki olisin patonkikori keikkuen ajellut järven rantaan. Puhaltanut uimapatjan, levittänyt viltin hiekalle ja patonkia nautiskellen olisin nauttinut kesäisestä auringonpaisteesta.

Nyt on unelmat peittyneet valkoiseen lumeen. Pois on pyyhitty "kohta" -fiilikset ja jäljellä on vain talvi ja lumiharja. Kovakattoistakin sai kaivaa 20 minuuttia hangesta ennenkuin aloin suunnilleen hahmottamaan maalipintaa ja sen sijaintia. Jälleen menee pitkä tovi ennenkuin on tiet kuivia Pikkumustalle. Turha sen kanssa on alkaa paskassa rämpimään. Se ei ole sen arvolle sopivaa.

sanoja

It's been seven hours and fifteen days
since you took your love away
I go out every night and sleep all day
since you took your love away
since you been gone I can do whatever I want
I can see whomever I choose
I can eat my dinner in a fancy restaurant
but nothing
I said nothing can take away these blues,
'cause nothing compares
nothing compares to you

it's been so lonely without you here
like a bird without a song
nothing can stop these lonely tears from falling
tell me baby where did I go wrong
I could put my arms around every boy I see
but they'd only remind me of you
I went to the doctor guess what he told me
guess what he told me
he said girl you better try to have fun
no matter what you do
but he's a fool
'cause nothing compares
nothing compares to you

all the flowers that you planted mama
in the back yard
all died when you went away
I know that living with you baby was sometimes hard
but I'm willing to give it another try
'cause nothing compares
nothing compares to you

kokeilkaas Northern Kingssiä...

Maailma avartui

Nonni, ajattelinkin että kun tarpeeksi kauan vaan jaksan odottaa, se vuori tulee muhamedin luo! NYT SE ON TÄÄLLÄ! Musiikkipalvelu Spotify tuo lähes kaiken maailman musikiin ulottuvillesi, internettiin. Voi kuunnella ikivireät klassikot ja hevirallit mukavasti ja vaivattomasti bittivirtoja hyväksikäyttäen. Kaikki biisit tulevat korviisi internetin ihmeellisen maailman kautta, lähes viiveettä ja ilman latausaikoja. Homma toimii jopa kännykän datasiirron avulla, joskin joskus musiikki hiukan tökkäisee, ei kuitenkaan häiritsevässä määrin. HURRAA TIETOYHTEISKUNTA!
Nyt voin kuunneella mielimusaa höyhenenkevyellä ja voida hyvin.

Seuraavaksi luultavasti käsittelemmekin taas suuren tutkimusmatkailijan, "leukaparran" seikkailuja.

Varustelua

Ostinpa eilen kuulkaa vedenalaisen kameran! Biloran moottorivetonen focuksesta vapaa filmipokkari. On salamaa ja vipstaakia jolla sen saa päälle ja poiskin. Melkoinen tekniikan ihme, ja kaikki edulliseen hintaan 20€

Kestävyyttä tuolle ihmeelliselle laitteelle luvataan 10 metriin, mun aikomus on upottaa se vähintäänkin 3 kertaa noin syvälle. Luulen että tuo kymmenen metrin lupaus on kestävyys kylmässä vedessä, lämpissä vedessä uskon vakaasti paineensietokyvyn kasvavan haluttuihin lukemiin, joka mahdollistaa muistikuvien tallentamisen tropiikin vedenalaisissa seikkailuissa, itse Chak Kustoon jalanjäljissä. Aion tutkia meret joihin ei ihminen ole ennen mennyt, ja ainon tallentaa tämän meren elävät kansalaisten ihmeteltäväksi ja kurssimateriaaliksi peruskoulun trooppisen veden oppikirjaan.

Terveisin: Avaruussankari, vesipeto ja tutkimusmatkailija, Jasques "leukaparta" Youdila

ps. kuva aparaatista saattaa tulla myöhemmin.

Jälleen ehyt

Kaari on jälleen sulkeutunut ja muodostaa näin ollen ehyen kokonaisuuden... Matka on osa päämäärää, polku on kuljettava saavuttakseen nirvanan.

Hakusanoja..

Ohessa printscreeni hakusanoista joilla tänne on tultu...
Mun mielestä kärkipäähän nousevat kirkkaasti seuraavat tapaukset:
miten voi paikata samurain renkaan
klamydia ajojahti

ja ehdottomasti, kiistattomana ykkösenä:
miten minusta tulee samurai

Toivottavasti apua löytyi, ei tää oo ihan helppo polku :/

EDIT: Tälle viimeselle kysyjälle vielä sen verran suuntaviittaa et lue toi alempi ja ylempi postaus.

Huteja

Tavoite: Vetää antennijohto alakerrasta yläkertaan. kerrosten välissä 50 senttiä betonia.

Ajatus: tehdä seinään reikä väritelineen taakse, jonne se jäisi piiloon, ja ujuttaa piuha vesiputken tai viemärin vierestä alakertaan. Näin ollen vedon pituus n. 10 metriä, ilman näkyviä pintakaapeleita.

Toteutus: Saatana! Ensimmäistä reikää tehdessä kuviosahan terä kilahti poikki, oliko varaterää? Ei ollut. Reikä tehtiin loppuun poralla ja ruuvarilla. lattiapintaan on tästä matkaa noin metri, yritän ujuttaa kaikin mahdollisin keinoin. Ei mene... hiki virtaa... lämpö nousee... Alempi reikä, tyylipuhtaasti vitutuksen vallassa vasaralla kyprokista läpi... lattiapintaan matkaa 25 senttiä... Toteamus, mahdotonta, rako on olematon ja ujutuksessa käytetty rautalanka tökkää aina eristekerrokseen...

Suunnitelma B: Kierretään muiden sähkövetojen kanssa samasta reiästä, vedon pituus 20 metriä.

Yhteenveto: Oluen ääressä tuo kaikki on enää paha muisto, äänentoisto pelaa ja enää ei pidä ku paikata ne reiät seinässä. Kaikki on iiiiiiihan ok.

Pilkillä

Olin viikonloppuna pilkillä. Saalis ei ollut kummoinen, mutta mieli pääsi kyllä taas lepäämään Saimaan jääkannen päällä. Rauha jäällä on käsin kosketeltava, ei melua eikä tungosta.

Pilkkihommissa tärkeintä on se että on terpeeksi vaatetta päällä, juos tulee kylmä, homma alkaa maistua ikävältä. Samoin jos on liikaa päällä tulee tarpoessa kuuma, tämän tasapainon löytäminen saattaa oskus olla vaikeaa ja ainoa oikea keino on kunnollinen kerrospukeutuminen. Alle pitkät, väliin mikrofleeceä ja päälle toppavaatetta, jos olis oikein kimakat pakkaset tulis fleecen ja kuoren väliin vielä villapaitaa ja collegehousua tms.
Olikin aika tallaaminen pilkkipaikalle kun lunta oli jäällä lähes 40 senttiä, olis pitäny olla sukset, mut arvasinko sitä lähtiessä.

Ikävää on että veden tila ei ollut kovin hyvä. Luultavasti pitkään ilman lumipeitettä ollut jääkerros aiheutti sen että sinilevä oli alkanut kukoistamaan :( jopa keskellä talvea...

Fataali aksidentti

Höyhenenkevyen sinihampaaseen on tullut leikkisästi sanoen reikä :( Näppärä ottaisi nyt ja kolvaisi tuon laitteen sisälle. Mut mulle tämä tarkoittaa varmaankin 9,95€ investointia uuteen kikkareeseen. Elämä on kovaa mobiilissa tietoyhteiskunnassa...

Jäälyhtyjä

Haastan kaikki lukijat duunaamaan jäälyhtyjä. Se on halpaa ja niistä tulee oikein mukavan näköisiä pimeisiin talvi-iltoihin. Mulla on jo 7 kappaletta, 5 kirkasta ja 2 värillistä, vihreä ja punainen. Duunaan nyt kahdella ämpärillä, aina ku edelliset on jäätyny uutta vaan kohmettumaan.

Lyhtyjä olis jo 2 enemmän ellei yksi olis sulanu ja toinen hajosi pulkka-haaverissa... Sit ehkä herättelen kohta yhden 65 litrasen projektin... Mut siitä sit lisää jos saadaan rahotus ja yhteistyökumppanit lyötyä lukkoon.

Kuvapäivitys

Ja nyt kun on muutettu nimeä ni laitetaan yks kuvakin. Kuva on tosin vanha mut tykkään siitä ihan sikana. Ja jos oisin Olavi-fani tekisin tuosta metri kertaa seitkyt vedoksen seinälle. Musakuvaaminen on haastavaa hommaa, ja siinä on tärkeää että on välineistö kunnossa. Tosi tää on otettu vielä sillä vanhemmalla digi-ihmeellä. Nyt kun on hiukan aikaa kuvaillu uudella d300:sella ni kyllä on pakko todeta miten paljon hyvä runko helpottaa hankalissa olosuhteissa työskentelyä.

Muutos

Muutin plogin osoitetta. Miksi? Tapahtui ikävä episodi jonka seurauksena valitsin uuden osoitteen tilanteen kivuttomaan purkamiseen. Toiminta jatkunee ennallaan, pahoittelemme päivityksestä johtuneita ongelmia.

Hong

Kuvakulma

Madame Granden kuvakulma on laaja. Todella laaja. Tuo vaatii jopa täysin uudenlaista lähestymistä asioihin. Sanonta mene lähemmäs pitää todella paikkaansa tämän panorama-ihmeen kohdalla. Tarkkana pitää olla myös ettei kuvaan satu oma sormiloinen tahi nenänpää. Hiukan pitää vielä modata jotta päästää tuosta ikävästä mustasta rinkulasta reunoilla. Normaali finzent saapi jäädä, mutta rumistava efektzi saapi lähdeä svfidduun.

Oheinen tzitikka on kuvattu alta 50 sentin päästä... Se jos joku on mielenkiintoista.

Paha maku

Jälleen kerran, ikävän henkilöön menevän hyökkäyksen takia omasta rakkaasta yhteisöstä jäi hiukan karvas maku kielelle. Minä asetin hyvää hyvyyttäni muutaman kuvan yhteisön iloksi näyttämään kuinka komea ilma Salossa eilen iltapäivällä oli, ja eikös erä nimeltä mainitsematon selkärangaton alkanyt heti inttämään hullun tavalla että horizontti on vinossa. MIELIPUOLINEN HULLU! EIKÖ KUVASSA OLE MITÄÄN MUUTA KUIN HORIZONTTI??

Ymmärrän kyllä että tämän piruparan perustukset on sitä verta kaltevalla pinnalla että vähemmästäkin menee suorat ja väärät sekasin niin horizonteissa kuin elämän perusarvoissakin, joita ovat rehellisyys, ystävällisyys ja luotettavuus. Nämäkin vaan tiedoksi sille turkulaiselle joka taas aiheutti kohtuutonta mielipahaa. TOIVOTTAVASTI SUN ON NYT HYVÄ OLLA!!!

Madam Grande Noire

Herkkä, konstailematon, kivulias ja tumma. Ominaisuuksia jotka ovat helposti yhdistettävissä Madameen. Tuo neulanreikä-ihme on täydellinen vastakohta nykyisille hilavitkuttimille jotia myös kameroiksi kutsutaan. Tumma pinta kätkee sisälleen 6x12 formaatin jonka laaja 120 asteen kuvakulma yhdistettynä aukkoon 135 luo kaaren joka toisintaa mahtavasti nykyhetket hopealle.

Paluu absoluuttisen lähtökohdan, neulanreiän ääreen saa minut tuntemaan suurta väristystä. Nyt kamera obscuran ajoista tähän päivään asti muodostuu ehyt viiva katkeamattomana ja jäntevänä. Minä muovauduin osaksi tuota viivaa ja annan sille palan sielustani saaden vastineeksi kuolemattomuuden. Paikan mestareiden rinnalla, legendana joka oli ja jollaista ei enää koskaan tule. Kiveen hakataan nimi Jaska loved by Madam Grande noire. Oloni on kevyt ja eheä.

Tribuutti

Mosalainen, valokuvauksen härkähai, vaani matalikossa ja iksi juurikin silloin kun viaton uhri sitä vähiten odotti. Hän iski härkähain voimalla ja raivolla suoraan arimpaan valmtimoon jättäen uhrinsa kuolemaan kivuliaan kuoleman, vuotamalla kuiviin autiolle hiekkarannalle. Uhrin jonka huulilta viimeiset tuskanhuudot kirpoavat tyhjyyteen, kuuntelijanaan vain mykät puut ja kivet. Veri värjää hiekan punaiseksi, aurinko kuivaa sen, linnut syövät lihat rapujen avustaessa ja luut hioutuvat takaisin mereen. Härkähai jatkaa matkaansa, uiden vastavirtaan yksinäisenä, valppaana ja nopeana.

Tamminen

Mennään sit kuvalla. Oon pääsääntösesti tunkenut kuvia holgarocksiin ja teen niin jatkossakin. Siksi täällä on ollut hiukan hiljaisempaa. Lisäksi elämän on vallannu kiireen tyhjiö, on paljon kaikkea ja ei mitään. Kolmenkympin kriisi? Missä on edessä siintävä, loistava tulevaisuus? Missä on nauru ja ilo? On vain minä ja kreppana polvi.



Huomatkaa sofistikoitunut leikkaus kultaiseen pisteeseen. Ei ihan osunut mut ei haittaa. HURRAA!!!

Holgarocks.com

Uusi, kaunis, herkkä, viaton. Vankka, peruskallio, voima. Siinä sanoja joita tuo minulle mieleen uudistunut Holgaroks. Pitkään oli pimeän voimat kuin muurina päällä mutta nyt jälleen kohti kirkkaampaa huomista, aurinkoon ammutun nuolen lailla.

Lumi-pöytä

Mä jo pienenä tiesin et puu ja mä ollaan kavereita. Tajusin et kun mä ymmärrän puuta niin mä saan sen taipumaan mihin vain. Nykyään mä ja puu osataan keskustella toisillemme. Se kuiskaa mulle miten häntä pitää käsitellä, mä suostuttelen ja viekoittelen sen oikeaan muotoon. Yhdessä, mä ja puu soitetaan sinffoniaa ja sulosointuja. Me luodaan jotain joka jää jälkeen. Olisi väärin sanoa että mun tuotteet on yksin mun tekemiä. Ei, puu auttaa mua.

Suomalaisesta puusta omin pikku kätösin valmistettu Lumi-pöytä. Design: Jumalauta Jaska.

Ekö oo kaunis? sori et kuva on paska, ja kallellaan.

Kynsikkäät

Uuden vuoden ensimmäinen sijoitus. Ostin 2 mars- ja 2 twik-patukkaa ja sain kaupan päälle kynsikkäät! Nyt ei enää pakkasaamussa rystyset palele. Nämä kädessä voi suorittaa näpsäkästi tarkkuuttakin vaativat suoritteet sillä nerukkuudessaan niistä puuttuu sormenpäät. Tällaiset kätimet ovat aivan liian aliarvostettuja, luultavasti niiden luoman mielikuvan takia joka viittaa vahvasti laitapuolen kulkijaan tahi vähäosaiseen spuldariin. Voikos juurikaan enää kätsympää olla kun kaivat avaimia taskusta kirpeässä pakkas-aamussa, ja autoon istuttuasi otat kiinni jääkylmästä ohjauspyörästä. Ehei, ei palele kämmen eikä syrjä. Omiini on vieläpä kirjailtu muodikkaasti sana Nutcase! HURRAA!!!

Muutos

Muutin minäkin ulkoasua. Tänä vuonna tämä blogi aikoo keskittyä vahvoihin ylilyönteihin, niin kuvissa kuin puheissakin. Emme unohda kuikkaa emmekä neitsyttä lammen rannalla. Emme päätöntä koiraa tunturissa emmekä haukan viimeistä kirkaisua.
Jatketaan siis täysin tutulla linjalla poikkeamatta sivuraiteille, keskittyen oleelliseen ja vain oleelliseen. Yritän myös rakkaat lukijat, värittää maailmaanne kielikuvilla jotka salpaavat hengityksen ja saavat ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Pieneksi leppäkertuksi ihan saatanan suurella lehdellä...