maanantai 22. syyskuuta 2008

Pako

Laukku valahtaa Raimon kädestä eteisen lattialle. Vihdoin taas “kotona”. Kello lähentelee kolmea yöllä, kybän uutiset on mennyt aikoja sitten. Ilta ei mennyt täysin suunnitelman mukaan. Kaikki sujui kuin rasvattu siihen asti kunnes Raimo lähestyi talon ikkunaa saadakseen tallennttua Margetan ja kauppiaan aviollisen rikoksen. Hän saavutti makuuhuoneen ikkunan jonka verhon raosta oli Raimolla aikomus kuvata nämä petolliset sielut. Juuri hänen nostaessaan Olympuksen kasvoilleen, maailma kirkastui etsimen läpi. Kyläkauppias Salmela oli avannut verhot lukitakseen autonsa ovet kaukoohjauksella. Vilkkujen välähdyksen sijaan Salmela näkikin sinisen leimauksen Raimon salamalaitteesta jonka salapoliisi hätäpäissään laukaisi. Sekunnin murto-osan nämä kaksi katsoivat toisiaan silmiin kunnes Salmela totesi tilanteen ja Raimokin katsoi parhaaksi poistua paikalta mitä pikimmin, välttääkseen perinteisen käsirysyn. Ei ollut yhtään tappelufiilis.

Raimo singahti kohti saabia ja Salmela kohti Raimoa ulko-oven kautta. Epätoivoisessa tilanteessaan Salmelalla ei ollut hävittävää vaan hänen ainoa mahdollisuutensa säilyttää maineensa olisi pysäyttää tuo mielipuolinen salakuvaaja joka tallensi irvokkaan petoksen Margetan kanssa. Tämän tietäessään K-kauppias jännitti kaikki nuoruusvuosien jälkeen unohtamansa lihakset äärimmilleen ja syöksyi raivokkaasti, kuin reviiriään puolustava puuma, kohti vihollistaan, pakenevaa Raimoa. Välimatka hupeni nopeasti sillä Raimo ei lainkaan aavistanut kauppiaan epätoivon antamaa nopeutta. Hetkessä Salmela oli takertunut Raimon olalla keikkuvaan kameraan ja yritti kaikin voimin raastaa aparaatin itselleen. Raimon tajuttua tilanteen ei ollut voihtoehtoja. Kauppias olisi kolkattava tilin ja kaluston turvaamiseksi. Ikävän tosiasian edessä hän käännähti ympäri oikea käsi vireessä ja tempaisi koukun suoraan Salmelan leukaperiin. Pehmeään elämään tottunut kauppias ei muuta tarvinnut, vaan valahti maahan kuin märkä rätti ja hänen otteensa kamerasta kirposi.

Raimo jatkoi määrätietoisesti, hieman omista voimistaan ylpeyttä tuntien saabille. Hän ehti juuri istumaan ratsunsa sisälle ja sulkeman oven kun ikkunaan liimautuu Margetta. Hurjistunut palo silmissään alkaa tuo naisen raunio hakkaamaan saabin jykevää ikkunaa toisen käden hamuillessa ovenkahvaa. Raimo on nopea, cobramaisella kädenliikkeellä hän ennättää lukitsemaan oven ennekuin raivon vallassa oleva margetta saa vedettyä kahvasta. Yhtä sulavalla liikkeellä salapoliisin käsi hakeutuu keskikonsolin virta-avaimelle ja pienellä ranneliikkeellä 2-lirainen herää henkiin lempeästi muristen. Ykkönen silmään ja reilusti kaasua, kytkin ylös ja bye bye Margetta. Voimakkaan kiihdytyksen johdosta Raimon ote kuitenkin kirpoaa ja saab syöksyy pillastuneen oriin lailla jalkakäytävän puolelle. Iskarit huutavat armoa ja renkaat valittavat hillitömän kiidon aikana jota jatkuu kunnes selkärangasta tulevat käskyt auttavat Raimoa jäälleen kerran. Samaiset vaistot ovat pelatasneet hänet niin monta kertaa ennenkin. Nyt kuitenkin vahinko oli jo ehtinyt tapahtua ja vasen takarengas pyöri tyhjänä vanteen ympärillä. Katukivetys oli leikannut renkaan kylkeen 3 sentin haavan. Tilanteesta huolimatta oli Raimon nyt jatkettava matkaa kunnes pääsisi eroon autoa jahtaavasta Margetasta. Pari korttelia rymisteltyään alkoi takaa-ajajalta puhti loppua, eikä aikaakaan kun saab, rengas tyhjänäkin, voitti takaa-ajajan 6-0, ja Raimokin saattoi höllätä kaasua ja hengähtää tovin.

Hetken rauhoituttuaan oli aika tarkastaa vauriot. Raimo nousi saabista ja kiersi menopelinsä, havaiten oikean takarenkaan olevan tyhjä. Saatanan saatana, siinä meni katteet, kirosi Raimo mielessään omaa tyhmyyttään. Olisi pitänyt hallita itsensä ja autonsa, Margetta vaan yllätti ihan puun takaa. Paikkaus maksaa ainakin 50 euroa, sit filmikulut päälle ja bensat. Ei jää paljon kahdesta sadasta koiralle lapaseen, jatkoi salapoliisi mielessään, kaivaessaan tunkkia takaluukusta...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oliko tää taas tässä?