perjantaina 13. marraskuuta 2009
Aika
Toisin on nykyään, aika on loputon, ohijuokseva massa. Sieltä massasta muistaa jälkeenpäin pieniä hetkiä. Niitäkään ei huomaa tapahtumahetkellä, vaan ne näkee vasta niiden juostua ohi. Edelleen odottavalla on aika, mutta se aika ei matele tullessaan lähemmäs päämääräänsä, vaan nyt odotus ottaa loppurutistuksen ja kiihdyttää maalia kohti niin että hirvittää. Mitä kukin sitten odottaa? Toivottavasti jokaisella on jokin asia tai haaveen palanen joka odottaa huomisen toisella puolella.
maanantaina 9. marraskuuta 2009
Sauna
Kirjailija Kai Linnilä on muotoillut seuraavaa:
”Kyläsauna on rakennuksena luultavasti yli 220 vuotta vanha. Puron varrella ja aika lähellä merivettä pytinki oli ensin sata vuotta pyykkitupana, ja toisen vuosisadan se on palvellut saunana. Paksut kiviseinät hautovat pehmeän löylyn. Muurien lämmössä on eri lailla ikiaikainen olo kuin hirsiseinien sisässä.
Mielestäni hän on osunut melko lähelle. Hiaman vajaat metrin paksuiset seinät jakavat lämmön tasaisesti neljälle eri laudekerrokselle. Toisin kuin perinteisessä saunassa, jossa ainoa toimiva paikka on ylälaude, täällä voit istua halusi mukaan miedompaan löylyyn tai pikalämpöön ylimmälle lauteelle. Ylhäällä löyly ei ole liian terävä, vaan pehmeä, kuuma henki joka kutittelee väsynyttä nahkaa herättäen sen eloon. Alempana pehmeä tasainen massa laskeutuu hennosti jokaiselle, joka on työllään tämän sunnuntain lepohetken ansainnut.
Pihalla on virtaava puro joka ei jäädy talvellakaan. Muutama askel ovelta ja olet tuon virtaavan lähteen äärellä jossa löylyn lämpö on nopeasti karkoitettavissa. Muutama penkki kutsuu vilvoittelijaa istumaan. Harvat sanat vaihtuvat hitaasti -Mukava ilta... - Joo, sais vaan lumi tulla... Sanat jäävät roikkumaan ilmaan.
Saunominen loppuu luonnollisestikin kylmässä vedessä käyntiin. Tämä toimenpide takaa lämpimän olon koko loppuillaksi. Raukeana, satavuotisten löylyjen jälkeen mieli on ehyt kokonaisuus. Kiire on pesty pois ja pahat ajatukset ja teot kylvetty alajuoksuun. Kyllä näin on ihmisen lapsen hyvä olla. Puhtaana synneistä ja raikkaana uuteen nousuun.
lauantaina 7. marraskuuta 2009
Pesukone
Jaakko alkaa laskemaan rengasta Transitin pohjasta jossa se on kulkenut uskollisesti yli kymmenen vuotta. Kuinka ollakaan rengas on ruostunut kiinni sitä paikoillaan pitävään ripustimeen. No ei hätää, Jaakko alkaa poraamaan ruosteista pulttia irti ja pienen tovin jälkeen rengas on vapautettu sitä paikoillaan pitävästä ikeestä. Hyvä Jaakko.
Tunkki auton alle ja auto ylös? Ei, tunkin varsi sanoo naps ja katkeaa. No ei mene sormi suuhun. Jaakko hakee hitsilaitteet ja rälläkän, eiköhän se näillä kuntoon tule, miettii Jaakko mielessään. Sukkelat hitsaukset ja uudelleen tunkkaamaan... Sauma ei kestä.
Hieman jo suivaantuneena Jaakko palaa tunkin rippeet kädessään takaisin hitsauslaitteen luo ja alkaa iskemään kipinää oikein tosissaan. Ajetaan nyt sitten sellainen sauma jotta varmana kestää, miettii Jaakko mielessään. Hitsatessa kipinät polttavat reiän sekä Jaakon paitaan että käteen, mutta onpan tunkki taas ehjä. Vihdoin auto nousee ja saadaan vararengasta alle ja päästään kauppaan...
... mutta, arvatkaapas saiko Jaakko pesukoneen? :/
Kiev 88
Monillahan on ollut ongelmia 88:sien kanssa, mut lukuunottamatta nopeimpia aikoja omani toimii TÄYSIN moitteetta ja luotettavasti. En oikeestaan voisi mukavampaa keskikoon järjestelmää kuvitella, 645 Mamiska olis kiva mut se ei kuvaa neliötä.
Itse Vilna oli kiva kaupunki. Sopivan rapistunut mun makuun. Ajoimme sinne autolla Via Balticaa pitkin, joka yllätti minut olemalla hyvässä kunnossa, muutamia pikkupätkiä lukuun ottamatta. Aikaa oli hiukan naftisti ja baltiaan pitäs kyllä tehdä pidempi kuvausreissu jossain vaiheessa. Auto oli oiva kulkupeli tuolla. Olis mukava ajaa pienempiin kyliin kuvaa rappioromantiikka.
Yks kuva tässä ja loput galleriaan.
torstaina 5. marraskuuta 2009
Vastine valheeseen.
Käsittämätöntä millaista urpoilua internetin moderaattorit sallivatkaan. Saisi tuo pahansuopa taho vetää kommenttinsa takaisin anteeksipyynnön kera sekä hyvitykseksi pestä jalkani vasikanmaidolla sekä voidella ne hunajalla.
keskiviikkona 4. marraskuuta 2009
Alkaisko olee aika?

Aamulla rapsuttelin rättärin ikkunat puhtaaksi jäähunnusta plussakortilla.
Jääskrapa ei kuulu vakiovarustukseen enkä aio myös sellaista hankkia. Jälleen alkaa olee kesä pulkassa. Mun kesä loppuu siihen ku auto ajetaan talliin, saattaa olla viimenen kerta ku tuota käytetään määreenä elämän jaksotukseen. Ens kesänä me ei olla enää.Alkaa olee aika luopua...
keskiviikkona 28. lokakuuta 2009
Kuvapäivitys
sunnuntaina 25. lokakuuta 2009
Eteenpäin
Tällä hetkellä kuitenkin istun Vilnalaisen kellariravintolan pöydässä, edessäni iso kolpakollinen kylmää kaljaa, eikä tulevaisuus näytä ollenkaan synkältä. Mieli on hiukan haikea, mutta kuitenkin odottava.
Yhden elämänviisaudenkin opin matkan varrelta, keksin sen ihan itse: Ainoa mikä ihmistä määrittelee on nykyisyys, mennyt ei pitkälle kanna.
Olen kävellyt pitkin Vilnan katuja yksin, kievin kanssa. Lehdet on putoilleet kadulle, ilman on kolkko mutta ei liian kylmä. On kiva olla omissa ajatusissaan kameran kanssa, ajatella missä on, mistä on tullut ja mihin on menossa. Portit on nyt auki ja rajana ainoastaan se mitä oman pään sisältä löytyy... Avaruussankarin matka jatkuu kohti ääretöntä, ja sen yli! Kimmelspectrit odottaa ja ehkä joskus löydän vielä kadonneen kuikkanikin.
perjantaina 21. elokuuta 2009
Meren kutsu
Olen aina sanonut että meri on kuin suuri rakastava Äiti. Se rakastaa lastaan varauksetta, mutta on kuitenkin alati valmis näyttämään voimansa sitä kohtaan joka ei tunne kunnioitusta. Tänään lähden jälleen kulkemaan tuolle elementille jota pitkin jo esi-isät kulkivat, nuo suuret seikkailijat jotka pelkoa tuntematta kartoittivat maailmaa tuleville polville. Jotka uhraten oman elämänsä, halusivat löytää uutta suuren ja tuntemattoman takaa... Samaa verta virtaa suonissani, jälleen kerran tunnen kuinka se veri sisälläni kuohuu, ja huutaa vapautta!
