Vene

Siitä se sitten lähtee... Vielä hän näyttää pieneltä ja surulliselta, hylätyltä rauniolta. Siksi hän onkin juuri minua varten, kaksi hyljättyä ovat löytäneet toisensa ja yhdessä me rakennamme huomisen toisillemme. Yhdessä saavutamme luottamuksen jolla kierrämme karikot ja myrskyt jotka meitä elmässä vaanivat. Joskus saatamme eksyä ja joutua pahojen tuulten vietäviksi, mutta niistä tuulista purjehdimme yhdessä läpi. Luottaen toisiimme ja uskoen kykyihimme.

Ei tule niin suurta aaltoa että se kylkemme murtaisi eikä tule niin suurta tuulta että se meidät kumoon kaataisi. Tevetuloa kotiin Isin pikkuinen!

Lisätty laulu Pikkuisen kunniaksi.

Verinahka

Ainoa mitä pyysin oli ystävyys... Ainoa mitä toivoin oli arvo, arvo olla ihminen. Ainoa mitä kaipasin oli yhteisö. Nyt on revitty rikki ystävyys, maahan on poljettu arvot joita kannoin harteillani. Yhteisö jonka tunsin ei enää ole, ja mieleeni hiipii musta ajatus; Oliko sitä edes koskaan?

Mustaksi maalattiin mieleni ja päivänvalon imettiin suonistani iilimadon lailla. Voiko sitä enää sinne saada, onko toivoa? Voiko rikkoutuneen seitin kutoa uudelleen? Voimmeko enää koskaan saavuttaa kumppanuutta?

Mulla on vain yksi kysymys, MIKSI?

Nokia Sports Tracker Beta

Nokia Sports Tracker Beta

Hav och jag

Här är jag... Och här är havet...

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Olen vuoden alun kunniaksi asettanut itselleni tavotteita. Pitkän karsimisen jälkeen priorisoin kahteen päätavoitteeseen. Ensimmäinen haastavampi on kiivetä Hyttyskallion Pepe ylös, tavoitteeva tuo on ihan mielenkiintoinen koska kalliota on tullut kiivettyä viimeksi kymmenen vuotta ja kymmenen kiloa sitten... Uskon kuitenkin vakaasti että jos treeni suoritusta varten aloitellaan tässä vaiheessa tuo tavoite ei ole mahdoton.

Nuorena poikanan kiipeilyä tuli harrastettua enemmänkin. Niistä ajoista on ehkä tullut järkeä päähän lisää, joten mielenkiintoista nähdä miten tuossa lajissa kehittyy...

Lisäksi pitää etsiä kiipeilykaveri aktiiviseen harrastamiseen, yksinään kun on vittumaista kiivetä ylöspäin, jos kukaan ei pidä narun toisesta päästä kiinni... Vapaa-ehtoiset voivat siis ilmoittautua. Kokemusta ei vaadita, ainoastaan seikkalumieltä ja kiinnostusta vertikaaliin etenemiseen.

Toinen tavoite on oppia purjehtimaan neljäysillä, (eli 49er:lla tai vait. eht. fortyninerillä, ihan miten kukakin haluaa sanoa) Tuohan on siis sellainen purjeilla toimiva MaxiBuster. Nopeutta tuolla vehkeellä saa kai lähemmäs 30 solmua... Se on jo jotain se, ja kaikki jotka ovat hypänneet liikkuvasta busterista tietävät miltä se tuntuu. Nuohan eivät siis ole maailman vakaimpia veneitä ja nuppauksia on siis odotettavissa.

Siinä siis ne tärkeimmät, noita lähdetään rakentamaan tosissaan. Muut suunnitelma ovat vielä toistaiseksi asteella mietinnässä/haave. Sukellusoppaan papereitakin pitäis jossain välissä alkaa vääntämään.

Muutama pöllitty fiiliskuva lajeista...

kuiskaus

Voima minusta on imettu kauas pois, se on lentänyt auringon toiselle puolelle enkä tiedä palaako se koskaan. Kaiken mitä olen tehnyt tunnen ohuena kuiskauksena tuulessa, kuin niitä tekoja ei olisikaan, kuin minuakaan ei olisi.

Miksi minusta luotiin näin ohut, harvaan punottu lanka joka niin helppo oli leikata poikki. Miksi ei minulle annettu sitä voimaa jonka mies tarvitsee seistessään tuulessa selkä suorana ja ylväästi. Miksi en ollut sen arvoinen. Ei riittäneet tekoni, ei riittäneet rukoukset jotka sydämestäni ilmoille langetin. Ei riittänyt toivo eikä usko...

Jos vain olisin osannut olla vahvempi, mies josta isä olisi ollut ylpeä. Jos olisin ollut yksi niistä jotka lannistumatta nousevat aina uuteen koitokseen. Jos vain olisin ollut silloin kuin vielä olin minä. Nyt olen enää vain kuiskaus tuulessa...

Lentsu ja roxette vetää vähän down. Kyl tämä tästä huomiseksi.

Kipu on tuskaa

Digiboxi

Enää en ole sidottuna ajan virtaan mitä tulee televisiolähetysten suhteen. Sijoitin itseeni ja mukavuusalueeseni ostamalla tallentavan digiboxin. Nyt voin taas unostaa kaikki turhuudet joita tulee paremman puutteessa katsottua rakkineesta, sillä voin näpsäkästi napin painelluksella tallentaa lempidokumenttini napajäätiköistä tai pierevistä naisista.

Koen niin että tallentava boxi on parasta mitä televisiomaailma kommervenkkeineen on tarjonnut miesmuistiin. Se mahdollistaa juuri itsellein tärkeät katselmusnautinnot, näin ollen pakollinen turha skeida jää pois. Näpsäkästi myös ohjemlat tiivistyy jälkikäteen katsottaessa kun voi kelata mainokset välistä pois.

Sijoitus ei ollut hinnaltaan järisyttävän kallis. 59€ + vanha romukopan ide-kiintolevy. Levyn joutui tuohon malliin asentamaan ihan omilla pikku kätösillään, mutta tällaiselta tekniikan jumal-lapselta kuin minä, asennut oli 10 minuutin homma. Plussana mainittakoon että boxi oli jopa valmiiksi auki toimenpiteen helpottamiseksi. Mitä hintoja oon katellu ni äkkiähän noista perusmalleistakin jo parisataa on joutunut pulittamaan, joten pieni skeptisyys lienee tämän sijoituksen kohdalla paikallaan. Mahtaako mokoma toistaa ylen tekstitykset saatikka olisiko muita lastentauteja. Aika näyttää. Lisätietoja laitteesta nippelin-nussijoille

Purjehtija

Suuri Suomalainen merten sankari on purjehtinu viimeseen auringonlaskuun. Pertti Duncker, tuo nöyrä, lujatahtoinen, suomalainen mies taipui, ei aaltojen alle vaan sairauden voittamana. Elämänsä aikana Duncker toteutti suuren unelmansa, rakentamalla veneen ja purjehtimalla sillä maailman ympäri, antarktikselle, amazonille ja muihin paikkoihin johon kukaan ei olisi uskonut hänen pääsevän.

Lisäksi että Duncker oli purjehtija, hän oli valokuvaaja ja kirjailija jonka kuvat ja kirjoitukset jäävät elämään hänen jälkeensä. Innoittamaan tulevia, rohkeita miehiä, ja naisia, niitä jotka menevät eivätkä meinaa, niitä jotka pelkäävät mutta voittavat pelkonsa, niitä jotka perse paljaana lähtevät nauraen remakkaa naurua muiden pudistellessaan päitään. Niitä miehiä ja naisia jotka nöyränä purjehtivat maailman merillä, aaltojen keskellä yhdessä ja yksinään... Nyt Pertin ei koskaan enää tarvitse purjehtia yksin...

Suosittelen tutustumaan siihen perintöön mitä Duncker jätti meille kaikille. Voitte vaikka aloittaa kotisivuilta.
Laittaa asioita hiukan toisenlaiseen mittakaavaan....


http://personal.inet.fi/yritys/merivuokko/index.htm

Järjestelmä

Siinä ne nyt on, vihdoinkin kotona, Isin pikku porsaat... Olympus järjestelmä on nyt kokonainen. Ei enää mukakuvaamista saalittävillä kompromisseilla, vaan kiinteän polttovälin optiikoilla mennään alusta loppuun, entisaikain mestareiden jalanjäljissä kulkien.

Tämä pieni paketti mahdollistaa muistojen tallentamisen kinokoon filmille. Kimmeleillä saan jättää jäljet hopiaiseen pintaan, pintaan suloiseen. Muistojen kirpeä leikki huomiseen ja sen taakse. Ikuisuutta kohti, taivaaseen nousevan nuolen lailla. Kuin Kuikan kaari metsälammen pinnoil viistäen, aikamme kulkevi lailla siiveniskun suloisen. Nousuun loputtomaan kohti aurinkoa on matkamme tie, tarujen sankarten lailla...

Ok, se siitä, MUT JUMALAUTA NE ON IHANIA!!!! ETTEKÄ TE MOUKAT TAJUA KUINKA PIENI TOI PAKETTI ON!!! Tätä on teille täysin turha yrittää selittää, ette kuitenkaan ymmärrä miltä miehestä tuntuu kun se on kokonainen, ehyt, kuin kehää kiertävä kissaeläin ennen viimeistä iskua. Tuntien kaiken sen herkkyyden jonka elämä sisäänsä kietoo, syntymän, elon hetken ja lopulta kuoleman. Tuon viimeisen suuren seikkailun joka on jäljellä...