Järjestelmä

Siinä ne nyt on, vihdoinkin kotona, Isin pikku porsaat... Olympus järjestelmä on nyt kokonainen. Ei enää mukakuvaamista saalittävillä kompromisseilla, vaan kiinteän polttovälin optiikoilla mennään alusta loppuun, entisaikain mestareiden jalanjäljissä kulkien.

Tämä pieni paketti mahdollistaa muistojen tallentamisen kinokoon filmille. Kimmeleillä saan jättää jäljet hopiaiseen pintaan, pintaan suloiseen. Muistojen kirpeä leikki huomiseen ja sen taakse. Ikuisuutta kohti, taivaaseen nousevan nuolen lailla. Kuin Kuikan kaari metsälammen pinnoil viistäen, aikamme kulkevi lailla siiveniskun suloisen. Nousuun loputtomaan kohti aurinkoa on matkamme tie, tarujen sankarten lailla...

Ok, se siitä, MUT JUMALAUTA NE ON IHANIA!!!! ETTEKÄ TE MOUKAT TAJUA KUINKA PIENI TOI PAKETTI ON!!! Tätä on teille täysin turha yrittää selittää, ette kuitenkaan ymmärrä miltä miehestä tuntuu kun se on kokonainen, ehyt, kuin kehää kiertävä kissaeläin ennen viimeistä iskua. Tuntien kaiken sen herkkyyden jonka elämä sisäänsä kietoo, syntymän, elon hetken ja lopulta kuoleman. Tuon viimeisen suuren seikkailun joka on jäljellä...

Seinille

Alan pikkuhiljaa sommittelemaan kämpän seinille tulevaa materiaalia. Autuas on se joka saa seinänsä peittää omilla luomuksillaan. Oon vakaasti päättänyt et kun saan ensin huonekalut paikoilleen, teen muutamamia isoja, huolella valittuja printtejä koristamaan asunnon ilmettä. Valinta saattaakin olla se joka muodostuu ongelmaksi, mulla on patoutunut aika paljon kuvamateriaalia jonka haluaisin laittaa kehyksiin. Luulen että valinnat tulee osumaan melko paljon tuonne holgakuva-akselille, givuliaaseen, mustavalgiaan nelikanttiin. Sellaiseen joka riipii sielua ja saa kyyneleen vierähtämään nopeasti silmäkulmasta kämmensyrjään... Ja se hieno pointti tässä on että kuvien ei tarvitse mielyttää ketään muuta kuin minua, minua, minua... Ach..

Tein hätäsesti yhden testiprintin koneella ja vitun hienohan siitä tuli. Tuo testipala on vain pieni 45x45cm koe sävyistä ja koneen käyttäytymisestä tulostettaessa negaskanneja, koneeseen ostin luonnollisesti pigmenttimusteet, kuvien säilymisen vuoksi, näin taiteeni säilyy haalistumattomana silmäparilta toiselle, ja ikuisuuteen (no ehkä ei ihan sinne).

Lopulliset kuvat siis tulevat olemaan melko isoja, koko määräytyy mielialan mukaan joskus iso on hyvä ja joskun pieni parempi, paperin leveys on ainoa seikka joka rajoittuu 154 senttiin (nam). Miltä kuulostaa 154 senttiä korkea ja 4 metriä leveä panoraama alastomasta Jaskasta makaamassa heinäniitulla.... Grrrrrr....

Pöytä

Keittiön pöytä, tuo arjen keskus. Nykyään niin monessa kodissa pyhitetty tyhjyyteen poislukien yhteiset ruokailuhetket. Minun kodissani Pöytä on osa elämää, se on keskus jossa kaikki tärkeät toimenpiteet suoritetaan. Pöydällä korjataan, siinä tehdään läksyt. Ruokaillakin pöydällä voi...

Olen onnekas sillä pöytä on minun omani, se ei ole hieno eikä koreileva, ei edes iso, mutta se on minun. Minä sanon mitä pöydälläni saa ja ei saa olla. Jos haluan saan pitää pöydälläni kamerankorjauspajaa viikon verran, ilman että joku katsoo velvollisuudekseen huomauttaa asiasta 12 tunnin syklillä, minulla on siihen oikeus.

Nyt on pöydällä siis korjattu kameroita. Pitkään rikki olleen Zuikon 135 millisen päätin remontoida innostuksissani koska ostin Olympus perheeseen pari uutta optiikkaa. Ostin 28 millisen laajakulman ja uuden 50 millisen. 50 millinenhän jo olikin mutta voihan niitä olla kaksikin? On se sentään niin ihana optiikka. 28 on sen sijään pitkään himoittu lisä. Nyt koen että OM-2 paketti on kassa, 28, 50, 135 ja 70-210. Tämä kompakti paketti peittoaa pienellä koollaan kaikki muut peilijärjestelmät. En voi todeta muutakuin että IHANAA JUMALAUTA!!!

Toinen remontin kohde oli Kiev 88:sin mittaprisma. Laitteesta oli jo ostaessa virtakytkin todella heikossa hapessa, sitä piti kääntää pihdeillä saadakseen laitteen vilkuttamaan valojaan kimmeleiden tahdissa. Syynä oli voimakas hapettuminen ja kunnon putsi sekä pari kolvattua liitosta korjasi tilanteen. En ole koskaan prismaan lämmennyt, mutta jos nyt tämän myötä voisi sitäkin kokeilla.

ps. ostin taas diaakin :)

Aika

Päivät, viikot, kuukaudet, vuodet... Muistaako kukaan kun muksuna odotti Joulua? kuukausi tuntui vielä ikuisuudelta. Viikkokin oli vielä pitkä aika, puhumattakaan viimeisistä päivistä ja tunneista. Odottavan aika oli pitkä ja loputtoman oloinen mutkitteleva viiva. Mitä lähemmäs odotuksen hetki tuli sitä hitaammin aika mateli.

Toisin on nykyään, aika on loputon, ohijuokseva massa. Sieltä massasta muistaa jälkeenpäin pieniä hetkiä. Niitäkään ei huomaa tapahtumahetkellä, vaan ne näkee vasta niiden juostua ohi. Edelleen odottavalla on aika, mutta se aika ei matele tullessaan lähemmäs päämääräänsä, vaan nyt odotus ottaa loppurutistuksen ja kiihdyttää maalia kohti niin että hirvittää. Mitä kukin sitten odottaa? Toivottavasti jokaisella on jokin asia tai haaveen palanen joka odottaa huomisen toisella puolella.

Sauna

Sunnuntai-iltapäivä, hieman uskainen ja kolkko. Sopiva hetki saunalle joka on seissyt sijoillaan ainakin 200 vuotta. Pikainen soitto ja kyyti on selvä. Teijon kyläsauna on rakennettu joskus todella kauan sitten.

Kirjailija Kai Linnilä on muotoillut seuraavaa:
”Kyläsauna on rakennuksena luultavasti yli 220 vuotta vanha. Puron varrella ja aika lähellä merivettä pytinki oli ensin sata vuotta pyykkitupana, ja toisen vuosisadan se on palvellut saunana. Paksut kiviseinät hautovat pehmeän löylyn. Muurien lämmössä on eri lailla ikiaikainen olo kuin hirsiseinien sisässä.

Mielestäni hän on osunut melko lähelle. Hiaman vajaat metrin paksuiset seinät jakavat lämmön tasaisesti neljälle eri laudekerrokselle. Toisin kuin perinteisessä saunassa, jossa ainoa toimiva paikka on ylälaude, täällä voit istua halusi mukaan miedompaan löylyyn tai pikalämpöön ylimmälle lauteelle. Ylhäällä löyly ei ole liian terävä, vaan pehmeä, kuuma henki joka kutittelee väsynyttä nahkaa herättäen sen eloon. Alempana pehmeä tasainen massa laskeutuu hennosti jokaiselle, joka on työllään tämän sunnuntain lepohetken ansainnut.

Pihalla on virtaava puro joka ei jäädy talvellakaan. Muutama askel ovelta ja olet tuon virtaavan lähteen äärellä jossa löylyn lämpö on nopeasti karkoitettavissa. Muutama penkki kutsuu vilvoittelijaa istumaan. Harvat sanat vaihtuvat hitaasti -Mukava ilta... - Joo, sais vaan lumi tulla... Sanat jäävät roikkumaan ilmaan.

Saunominen loppuu luonnollisestikin kylmässä vedessä käyntiin. Tämä toimenpide takaa lämpimän olon koko loppuillaksi. Raukeana, satavuotisten löylyjen jälkeen mieli on ehyt kokonaisuus. Kiire on pesty pois ja pahat ajatukset ja teot kylvetty alajuoksuun. Kyllä näin on ihmisen lapsen hyvä olla. Puhtaana synneistä ja raikkaana uuteen nousuun.

Pesukone

Toiveena kulmassa odottavan pyykkivuoren voittaminen, Jaakko lähtee aamukahvin jälkeen ostamaan pesukonetta. Mäkeä alas ajaessa Jaakko huomaa että kaikki ei ole kunnossa. Kierros auton ympäri osoittaa että eturengas on tyhjä. Pakki päälle, mäki ylös ja rengasta vaihtamaan... Vararengas löytyy kyllä.

Jaakko alkaa laskemaan rengasta Transitin pohjasta jossa se on kulkenut uskollisesti yli kymmenen vuotta. Kuinka ollakaan rengas on ruostunut kiinni sitä paikoillaan pitävään ripustimeen. No ei hätää, Jaakko alkaa poraamaan ruosteista pulttia irti ja pienen tovin jälkeen rengas on vapautettu sitä paikoillaan pitävästä ikeestä. Hyvä Jaakko.

Tunkki auton alle ja auto ylös? Ei, tunkin varsi sanoo naps ja katkeaa. No ei mene sormi suuhun. Jaakko hakee hitsilaitteet ja rälläkän, eiköhän se näillä kuntoon tule, miettii Jaakko mielessään. Sukkelat hitsaukset ja uudelleen tunkkaamaan... Sauma ei kestä.

Hieman jo suivaantuneena Jaakko palaa tunkin rippeet kädessään takaisin hitsauslaitteen luo ja alkaa iskemään kipinää oikein tosissaan. Ajetaan nyt sitten sellainen sauma jotta varmana kestää, miettii Jaakko mielessään. Hitsatessa kipinät polttavat reiän sekä Jaakon paitaan että käteen, mutta onpan tunkki taas ehjä. Vihdoin auto nousee ja saadaan vararengasta alle ja päästään kauppaan...

... mutta, arvatkaapas saiko Jaakko pesukoneen? :/

Kiev 88

Että voi olla kamera ihana. Sain perjantain pari rullaa kuvia kehittämöstä jotka kuvasin Vilnan reissulla. Itse kuvaaminenkin on aivan perhanan hauskaa tuolla Jumalan raudalla. Saatikka nelikantit kesiformaatin kuvat!!! Sävyissä löytyy ja uskomattoman vakaa kuvata käsivaralta jopa pitkiä valotuksia. Kuvasin melkeen kaikki kuvat 45 millisellä volnalla, se ja 80 millinen on yhdessä loistava ja kompakti paketti.

Monillahan on ollut ongelmia 88:sien kanssa, mut lukuunottamatta nopeimpia aikoja omani toimii TÄYSIN moitteetta ja luotettavasti. En oikeestaan voisi mukavampaa keskikoon järjestelmää kuvitella, 645 Mamiska olis kiva mut se ei kuvaa neliötä.

Itse Vilna oli kiva kaupunki. Sopivan rapistunut mun makuun. Ajoimme sinne autolla Via Balticaa pitkin, joka yllätti minut olemalla hyvässä kunnossa, muutamia pikkupätkiä lukuun ottamatta. Aikaa oli hiukan naftisti ja baltiaan pitäs kyllä tehdä pidempi kuvausreissu jossain vaiheessa. Auto oli oiva kulkupeli tuolla. Olis mukava ajaa pienempiin kyliin kuvaa rappioromantiikka.

Yks kuva tässä ja loput galleriaan.

Vastine valheeseen.

Toisaalla esitettiin valheellinen väite jonka mukaan Nina Simonen versio Mr Bojangels biisistä olis pare ku Robbie Williamsin tulkinka. Tuo mistään mitään ymmärtämätön taho saisi vetää päänsä perseestä ja haukata raitista ilmää välillä, jos vaikka ajatuksen pahimmat solmukohdat lähtisi sitä kautta pikkuhiljaa avautumaan ja sisällä oleva paha olo purkautuis ohuena viivana huulten välistä puhallettuna.

Käsittämätöntä millaista urpoilua internetin moderaattorit sallivatkaan. Saisi tuo pahansuopa taho vetää kommenttinsa takaisin anteeksipyynnön kera sekä hyvitykseksi pestä jalkani vasikanmaidolla sekä voidella ne hunajalla.

Alkaisko olee aika?

Aamulla rapsuttelin rättärin ikkunat puhtaaksi jäähunnusta plussakortilla.
Jääskrapa ei kuulu vakiovarustukseen enkä aio myös sellaista hankkia. Jälleen alkaa olee kesä pulkassa. Mun kesä loppuu siihen ku auto ajetaan talliin, saattaa olla viimenen kerta ku tuota käytetään määreenä elämän jaksotukseen. Ens kesänä me ei olla enää.Alkaa olee aika luopua...