Pienet potut

Tällaset perunat, mitkä on hiukan niiku marjoja kooltaan, on erityisen hyviä. Nämä kyseiset yksilöt ovat kasvaneet anopin kasvimaassa. Näistä ja kaupan vesiperunoista ei edes voi puhua samana päivänä. Ootteko muuten huomanneet millaista skeidaa kaupan perunat on nykyään, sellasia vetisiä lötsöjä... hyi helvetti.

Nämä perunat syön rakkaudella.

Taistelu ja voitto.

Eilen yritti suuren Suomalaisen yrityksen laitteet murtaa pienen yrittäjän mielen ja tyyneyden. Synkkä hetki alkoi iltapäivästä jolloin pitkään enteilleet ongelmat eskaloituivat totaaliseksi myrskyksi, joka lähes tuhosi pienen, kauniin, Salolais-naisen päivän. Naisen onneksi hän asuu samassa taloudessa Samurain kanssa. Samurait eivät luonnollisestikaan tunne luovuttamista vaihtoehtona vaan kävin taisteluun pystypäin, ylpeänä omista juuristani, olin valmis viemään taistelun loppuun asti...

Taistelu käytiin iltahämärässä, minä vastaan pahuus. Taistelu oli verinen ja nopea. Pahat voimat saivat tuntea Samurain tyynen mielen ja miekan joka pyyhkäisi heidän ylitseen vieden kurimukset kadotukseen.

Nyt kaikki on taas hyvin, softasin puhelimen ja se toimii taas. Saatanan paska jumitti ihan totaalisesti.

Teippi

Mä istun alas, olohuoneen sohvalle. Pöydällä mun edessä on kamera, TriX400 120-rullafilmi, rullallinen mustaa erkkaa ja sakset. Otan kameran käteeni, hitaasti alan poistamaan teippejä sen saumoista, ensin vaakasaumat, sen jälkeen pystysaumat. Varon ettei takakansi pääse luiskahtamaan paikoiltaan liian aikaisin. Avaan kannen lukitukset hellästi ja pidän huolen siitä ettei sisällä oleva, rullallinen taidetta pääse löystymään. Paperin pitää pysyä tiukalla ettei valonsäteet pääse turmelemaan hetkiä joita olen ikuistanut.

Lipasen rullan sulkevaa paperiteippiä, siitä jää kieleen aavistuksen makea maku. Lasken rullan rauhallisesti pöydälle, tuon rullan jossa ikuisuus yhtyy taiteeseen, tuon rullan johon olen sieluni veret laskenut. Tunne on levollinen mutta odottava. Otan tyhjän puolan käteeni ja avaan uuden filmipaketin. Revin muovin hampaillani, sylkäisten irtopalan pois suustani. Hellästi syötän suojapaperin pään tyhjälle puolalle, tarkistan että se tulee suoraan, pyöräytän pari kierrosta ja asetan puolat kameran sisuksiin, siellä sisällä kuvat maailmasta syntyvät. Pyöräytän pari kierrosta kelausnupista... löysät pois. Filmi kiristyy, se valmistautuu tulevaan ollen herkkänä ja haavoittuvana. Filmi aavistaa, se tuntee.

Laitan kannen paikoilleen. Suljen lukitukset, filmi tuntee jo olonsa turvallisemmaksi, kuitenkin samalla tajuten vielä heikkoutensa. Yksikin liike harhaan, kansi auki, rulla latiialle, ja sen elämä olis päätynyt roskikseen. Arvottomana epäonnisena se olisi heitetty pois ja unohdettu. Ei, pitää olla tarkkana. Otan teipin ja asetan sen pään ensimmäiselle saumalle. Teippi juoksee sormieni välistä, se sulkee viimeisen mahdollisuuden valolta raiskata filmi. Teippaan ensin pystysaumat että lukitukset pitää. Siirryn vaakasaumoihin, leikkaan sopivat pätkät erkasta, valon vihollisesta.

Saumat tiivistän lopuksi peukalolla, oloni on yhtä ikuisuuden kanssa, mun on hyvä olla. Nyt filmikin saan huokaista, se on nyt suojassa. Nyt hän voi valmistautua ikuisuutta varten. Sankartekoja varten jotka muistetaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin, filmi tietää että hänen kohtalonaan on ikuisuus, maine ja kunnia. Filmi hengittää ja odottaa, hän odottaa että hallitut valonsäteet hivelevät hänen herkkää pintaansa luoden jotain kaunista... Filmi hengittää...

Paskiaiset...

...kaksi ääntä :(

Linux.. poissa.

Nyt on onnistuneesti jyrätty Höyhenenkevyen linux xp:llä. Kaikki toimii niinkuin pitääkin, bootti on yhtä nopea kuin linuxilla. Kovalevytilaa windows vie vähemmän kuin alkuperäinen xandros. Mokkulat toimii ja printterit asentuu kivasti, kaikki tuntuu helpolta ja mukavalta. Ei lainkaan paha rasti, tosin käyttiksen vaihdon myötä piti asentaa virusvahti ja palomuuri, turvauduin kevyisiin ja ilmaisiin vaihtoehtoihin, avira antivir ja zonealarm. Office pitänee vielä asentaa samoin firefox ja thunderbird. Nyt saan tähänkin koneeseen ajettua käyttämäni etähallintasoftan ongelmitta, se helpottaa huomattavasti omaa elämää.

HURRAA MINÄ JA HURRAAA EEE!

Muutama juttu

Valitsin mikkelin näyttelyyn lähtevät kuvat, 3 kpl. Saatana kuu osaa olla vaikeeta, ei oikeen osaa kyllä sanoa et mikä omista kuvista olis sellainen et sen näyttelyyn tohtis laittaa, etenkään kun en haluis laittaa sitä kaikista varminta vaihtoehtoa, vaan sellasia kuvia josta ite diggaan. Kyllähän kuka vaan pahkankuvaaja osaa laittaa just ne oikeet kultaset leikkaukset esille, mut onko siinä sielua, kysyn vaan häh?

Toinen asia. Olen ihan kyrpiintynyt linuxiin viikon jälkeen, muutman asian sain toimimaan tuntien netin selaamisen jälkeen, mut miksi vitussa tietokoneen käytösä tarvii tehdä rakettitiedettä. Kaikki aina manaa et windows sitä ja tätä, itsekin siihen olen syyllistynyt, mut on se vaan tavalloiselle tallaajalle ainoa vaihtoehto pc-maailmassa. Eihän siihen jumalauta asenneta edes ohjelmia vaan jotain pöhköjä paketteja... eikä niitä tietenkää voi asentaa siihen tarkoitetulla ohjelmalla, koska se ei löydä mitään, vaan ne pitää asentaa komentorivillä.

No kohta Höyhenenkevyen linus jyrätään wanhalla kunnon xp:llä, josta on karsittu paljon tavaraa pois nlite -ohjelmalla. Alkuperäinen winukan asennuslevy kun on noin 600 mt niin tää karsittu on 180 mt, perkele ku siihenkin on tungettu aika paljon kaikkea nöyhtää.

No näillä mennään...

Äänestys...

On ratkennut ja voittajalle lähtee paketti hiivaa, äänet jakautuiva seuraavasti:
1 miekalla
2 jousella
5 käsin

Tästäkin voi päätellä vaikka mitä....

Ja ei muuta ku uutta matoa koukkuun.

Vielä Afrikasta

Edelliseen liityen noheva pätkä kyseisestä dokkarista.

Metsästystä

Katselin eilen Luis Therouxin dokkaria afrikassa tapahtuvasta metsästyksestä. Siellä homma kulkee nykyään niin että tilanomistajat kasvattavat kaikenmaailman elukoita aidatuilla farmeillaan ja sitten sinne tulee jenkit ampumaan niitä korvausta vastaan. Ok, jenkki siis tulee ja maksaa 850 euroa siitä että saa ampua antiloopin keinotekoisen juottopaikan rannalla olevasta piilokojusta... elukat olivat vielä lähes kesyjä koska niitä on ihmisen toimesta hoidettu ja ruokittu... sitten jenkki ottaa itsestään, suuresta afrikan sankarimetsästäjästä, ja antiloopin raadosta kuvia joilla voi sitten lähiönaapureilleen retostella.

Tämähän ei siis ole millään muotoa huono asia, tarhattujen eläinten metsästys tuo afrikkaan rahaa vaikka kuinka, ja rahan myötä uhanalaiset lajitkin ovat alkaneet elpyä, lihathan tuosta touhusta myydään syötäväksi eli siis hyöykäytöön, jopa sinää olet saattanutostaa sitä prisman lihalaarista. Se mikä tässä on hassua on taas se amerikkalaisen tyhmyys, mitä helvetin hienoa siinä on että ammut lähes kesyn eläimen, aidatulla alueella... metsästystä parhaimmillaan, vitun urpot. Sitten ne suu vaahdossa selittää tappajan vaistoistan ja siitä että ihminen on aina mets
ästänyt ym. Lähes samaa touhua näkee imatran suunnalla olevalla kotieläinpihalla jossa 5 x 5 m lammikko täynnä lohia, näitä lohia sitten venäläiset onkivat mato-ongella, ja suuresta saaliista luonnollisestikin otetaan kuva.

huhhuh, ei vaan oo tasaisesti jaettu...

Internet

Maailma on ihmeellinen paika... Ostin eilen muksulle ensimmäiseksi tietokoneeksi Asuksen eeepc:n 701 mallin, joka ristittiin Höyhenen Kevyeksi. Se on eee perheen halvin mahdollinen versio joka maksoi 249€ eli ei ole hinnalla pilattu. Kone on varustettu Linuxilla josta mulla ei ole mtään kokemuksia, joten hiukan jännitti miten saan laitteen pelaamaan mm. dna:N mokkulan kanssa, sille kun ei ole valmista linux-tukea. Sanoin kuitenkin itsevarmasti myyjälle että jos se on mahdollista tehdä, mä teen sen, myyjä sanoi et kyllä sen joku on jossain kokeillut ja saanut toimimaan.

Säätöhän sitten alkaa tietysti ohjeiden etsimisellä internetistä parin tunin etsinnän jälkeen aloin olemaan lähteellä, yksityiskohtaisia ohjeita seuraten (jotka tosin oli ranskaksi) homma alkoi selviämään, eikä ollut edes vaikeaa. Erilaisia komentorivi käskyjä vaan naputellen homma hoitui ja nyt kone on siis mokkulan kanssa netissä.

Internet on kyllä tuonut kaiken tiedon muutaman klikkauksen päähän, ennen viisailla miehillä oli kirjat joita oli muutama kappale maailmassa. Nykyään kaikki tieto on tavallisen tampion saatavilla muutamassa minuutissa. Kaikkeen löytyy keinot netistä, ihan kaikkeen... onko se hyvä vai huono, mun tapauksessa hyvä, mutta on olemassa hiukan toisenlaisiakin ihmisiä...

Edit: esim näin http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808148081829_uu.shtml

Kisailua

Brad Pitt, tuo kaikkien naisten päiväuni, osallistui olympialaisiin raskaan sarjan nyrkkeilijänä, ja hävisi. Ei ole helppoa olla komea ja voimakas, mä tiedä :(

Mut hei Bradd, ei jäädä suremaan vaan pannaan uutta matoa koukkuun eiks jeh?

Sama enkuks et bradkin ymmärtää:
Bradd Pitt, that daydream of every woman, participated to olympics as a heavyweight boxer, and lost. It´s not easy to be handsome and strong, i know :(

But hey Bradd, don´t worry about it, and put another worm in the hook, ok?

Fiilis

Tekis mieli ostaa lutku ja mennä seuraaviin olympialaisiin...

Rokkia

Noni, nyt oli se aika vuodesta taas kun meikäläinen hoitaa musakuva-osion pois alta. Viikonloppuna järjestettiin siis paikallinen rock-festari Vrock, jossa ollaan oltu duunissa kampaamon merkeissä. Samalla on ollut sitten meikäläisellä mahdollisuus roiskia muutama ruutu artisteista. Tänä vuonna esiintyjistä ainoa mikä meikäläiseen upposi oli Poest of the Fall joka kyllä veti sitten senkin edestä, muita esiintyjiä oli Klamydia, Yö(k), Automatic eye, Soma, jne...

Kuvat irtosivat taas suunitelmien mukaan, rennolla ranteella ja lonkalta. Ohessa Poffin laulaja, oisko ollut Marko...

Suojaimet

Kyllä, nyt minullakin on jokaiselle motoristille tarpeelliset suojaimet. Enää ei auringon kirkkain säde pääse meikäläistä sokaisemaan, eikä pure sivuvalo silmääni kehysten välistä. Ergonomisesti muotoillut silmäsuojaimet ovat omiaan myös estämään ajoviimaa joka katto auki ajaessa tukkaani hulmuttaa, enää ei myöskää tarvitse välittää lentävistä surriaisista joita kabiiniini silloin tällöin eksyy, nyt niiltä on pääsy kielletty meikäläisen silmään.

Nämä lasit eivät ole vain lasit vaan kokonaisuus jonka kruunaavat hämmästyttävän esteettinen ja näpsäkkä kiinnitysmekanismi jolla saan kokonaisuuden silmille tukevasti ja määrätietoisesti.

Helkkari, tarvittaessa nämä toimivat myös ehkäisemään kipunoita jotka rälläkkää käytellessä silmiin niin herkästi tupsahtaa, te ja muut metallilastut jotka silmiäni ennen uhkasitte, voitte nyt haistaa paskan!

Joenranta

Pehmytjäätelö on jumalan lahja ihmiskunnalle. Näin mä ajattelen kauniina elokuisena iltana, kun istun joen rannalla, auringon paistaessa silmiini. Aisaakeli, pehmytjäätelö on pala taivasta.

Syntymä

Edellisen päiväkirjan menestyksekkään kirjoittamisen, ja sen päättymisen jättämää aukkoa paikkaamaan luotiin tämä päiväkirja. Tänne aion rekisteröidä kaikki Tielläni kohtaamat voitot ja tappiot, kuin myös sankaruuden ja kunnian hetket jolloin Minä, Jaska aka Lempeä Miekka, lepään nauttien Virran voimasta levollisin mielin.

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka.