perjantai 21. elokuuta 2009

Meren kutsu

Levottomuus valtaa mielen, tuntuu kuin kaikki aistit valpastuisivat. Lähellä on hetki jolloin on lähdettävä, jälleen kerran kohti suurta sinistä. Sininen kutsuu lempeästi ja hellästi, kuin houkutellen sinua luokseen. Se laulaa kuin seireeni yrittäen kietoa sinut pauloihinsa.

Olen aina sanonut että meri on kuin suuri rakastava Äiti. Se rakastaa lastaan varauksetta, mutta on kuitenkin alati valmis näyttämään voimansa sitä kohtaan joka ei tunne kunnioitusta. Tänään lähden jälleen kulkemaan tuolle elementille jota pitkin jo esi-isät kulkivat, nuo suuret seikkailijat jotka pelkoa tuntematta kartoittivat maailmaa tuleville polville. Jotka uhraten oman elämänsä, halusivat löytää uutta suuren ja tuntemattoman takaa... Samaa verta virtaa suonissani, jälleen kerran tunnen kuinka se veri sisälläni kuohuu, ja huutaa vapautta!

Ei kommentteja: