lauantai 20. helmikuuta 2010

Luonteen kasvatus

15 astetta pakkasta yhdistettynä 15 metriä sekunnissa puhaltavaan tuuleen... Normaali Isukki ehkä lähtisi lastensa kanssa trooppiseen kylpylään hassuttelemaan ja syömään hampurilaisia. Minulle tulee lähinnä mieleen että onpa tässä oiva tilaisuus kasvattaa luonnetta. Ensimmäiseksi puetaan lapsoset kunnolla ja sitten lähdetään kokeilemaan. Lapset Hopeanuoleen ja keula kohti erämaata.

Perillä meitä odotta metsä ja metsässä siintävä kallio. Ei muuta ku mäkeen ja mukulat puskemaan perässä. Metrinen hanki ja 65 asteen kulmassa viettävä rinne tarjonnevat mielyttävän lauantai-päivän haasteen. Lipsahtaa ei tosin sovi sillä pohjalle on matkaa kuitenkin viitisentoista metriä, ja matka taitetaan pyörien ranteen vahvuisessa vitikossa... No se kasvattaa vaan mielenhallintaa, tuollainen pieni jännitysmomentti. Eipähän ala sitten puntti tutisemaan jokaisessa mäen nyppylässä.

Tunnin poikkikulku tätä kallionviettämää saa hymyn heräämään isukin huulille ja lapset vanassa huutavat kuorossa lisää ja kehuvat kuinka siistiä... Luonnetta on siis kasvatettu jo yli pisteen jossa normaali kaupunkiteini olisi peruuttanut ensimmäisestä hujahduksesta kainoloitaan myöden hankeen. Ens kerralla pakkaan niille kymmenen kilon kivireput selkään, katsotaan sitten hyytyykö se hymy... Voi kyllä vaihtoehtoja on niin paljon.

En halua tällä kirjoituksella moitai ketään joka latoo euroja tiskiin launatainpäivän nautinnon vuoksi. Joku saattaa täysin ymmärrettävästi tykätä enemmän siitä kun porekuplat kutittelevat kivasti varpaanvälejä, mielen heikkoutta sanon minä ja ei muuta kuin mäkeen palelluttamaan jäseniä.

Ei kommentteja: