Heikotus

Mikäs siinä sitten nykyään on että jos ihminen juoksee tuolla niin että meinaa silmissä sumeta ja hiukan oksetus karata ni heti se on jotain tavatonta. Pitääkö tässä tehdä Juha-Miedot ja mennä suolle vetämään ne hiukan kovempitemposet treenit ettei heti ole joku kyselemässä että onko sulla kaikki hyvin. No entä mitä siihen sitten pitää vastata? Jos tuntuu että et saa henkeä vaikka kuinka imet, jalat ei kanna, silmiä on pakko puristaa kiinni niin että päässä säkenöi ja kaikki keskittyminen menee siihen ettet tipahda hankeen pötköllesi... Onko silloin kaikki hyvin? Ei perkele ole mutta ei sitä silti tarvitse sairaalaan lähteä. Onko se vaan nykyajan katukuvassa harvinaista että ihminen ottaa itsestään kaiken irti?

Ymmärrän kyllä senkin että sauvakävely tuntuisi varmasti mukavalta, kun hikikään ei nousisi pintaan ja voisi jopa vastata ihmisille kun ne puhuu sinulle. Toisaalta eihän sitä tekis jos siitä ei mitään sais, mutta kyllä mulle riittää kerta viikkoon nämä nopeammat vedot. Suoraan sanottuna lähteminen niille vituttaa aina, silti tulee mentyä.

Ainiin, piti vielä heittää ilmoille ihan erillinen ajatus: Mitä teistä jää jälkeen?